Kello on 9.30 mut heräsin n. 9.12. Kävin vessassa ja hampaanpesulla. Nyt on otettava aamupala ja alettava kirjoittaa blogia. Pojan sanelu saa nyt odottaa ja ehkä tiskitkin. Tänään on jätettävä sossuun hakemus. Onneks mul on kaavake kotona joten voin täyttää sen kotona valmiiks ja sit haen vaan tiliotteen Nordeasta.
Mut mun on kirjoitettava erikseen sossuun viesti siitä hammashoidosta. Ja sielläkin on käytävä tänään peruumassa se aika. Suihkuun on myös mentävä. Onneks ruokailua ei tarvi stressata.
---
Kello on 12.22. Olen syönyt aamupalan, ottanut lääkkeen, laittanut piilarit, kirjoittanut blogin, täyttänyt sossuhakemuksen ja kattonut et kaikki tarvittava on mukana. Täytin myös "työttömyyskortin" kahden viikon ajalta. Mun täytyy siis netissä joka toinen viikko merkata että mitä olen tehnyt kahden viikon ajan ja sit lähettää se. Sen mukaan tulee rahat.
Mulla on helppoa, ruksa "työtön" ruutuu joka päivän kohdalle, se käy nopeasti ja helposti. Tuo systeemi on muutenkin muuttunut parempaan kun ennen piti postitse lähettää kahden viikon välein ja piti ite maksaa postimerkki. Nyt niillä postimerkkirahoilla voi ostaa jotain syötävää.
Poika kirjoitteli taas serkkunsa kanssa, otti ite aamupalan ja lähti pihaan. Nyt on myös mun aika mennä ulos ja hoitaa virallisia asioita.
---
Kello on 14.19. Tulin just vesisateesta kotiin ja on hiostava olo. Se voi johtua siitä että vauhti oli aika nopea kun hoidin asioita. Ajattelin vaan et pitää keretä mut samalla mul oli mielestäni normaali vauhti. Ehkä mä alitajuisesti lisäsin vauhtia kun tiesin et kotona odottaa lisää hommia.
Kävin ensin Nordeassa. Siel oli paljon porukkaa mut onneks mun ei tarvinnut jonottaa vaan menin suoraan tietokonepäätteelle ja printtasin tiliotteeni ulos. Sen jälkeen menin hammaslääkäriin peruumaan ajan ja siellä multa kysyttiin että haluanko varata uuden ajan.
Kerroin että luin heidän kotisivuilta että täytyy olla vakituinen työ jotta voi saada osamaksulla johon hän totes et "ehkä sun mies tai joku muu perheestä voi maksaa." Oisitte nähneet hänen ilmeen kun kerroin et olen yksinhuoltaja! Yritti selvästi pitää pokerinaamaa mut kyl se tais ajatella et miten mä voin yhä olla huivi päässä jos ei mul ole miestä. Musta kun näkee et oon "kääntynyt" tai palannut islamiin niin kun me ite sanomme.
No mut se aika on nyt peruttu. Seuraavana määränpäänä oli sitten sossu koska jätin sinne sen hakemuksen ja sitten liitteenä kysymyksen hammashoidosta. Siel oli myös jonoa ja yks nainen meinas etuilla kiireidensä takia mut virkailija sanoi että jokainen otetaan oikeassa järjestyksessä vastaan.
Mä olin seuraava, mun jälkeen oli yks mies ja sit oli tää nainen. Hänen ei tarvinut odotella kauaa. Mua huvitti sen virkailijan pirullinen äänensävy kun se sanoi sen stressaavan naisen vuoronumeron. Tais kans ajatella mielessään että ei tarvinut ton kauempaa odotella.
Sossun jälkeen menin ostaa maitoa, margariinia ja leipää enkä uskalla edes ajatella kuin vähän tilille jäi rahaa. Pitäiskö vaihtaa taas näkkileipään.
Kauppareissun jälkeen kävin viellä kirjastossa koska ADHD aivoni alkoi taas raksuttamaan ideoita kuin mikäkin faxikone. On niin älyttömän monta blogi-ideaa sekä suomeks että ruotsiks et tulee todella hankalaks perustaa monta eri blogia.
Miksi en siis tekisi kaikkia blogeja yhden nettisivun alle? Mahtava idea! Mut miten nettisivut tehdään? Kerran aloin opettelee WordPadillä ja sain jotain aikaseks mut se meni päin peetä! Yhden rivin vaihtamiseen oli koodinsa. Ei riittänyt et painaa enteriä jos haluaa vaihtaa riviä. Tuo oli yks monista esimerkeistä. Helpompiakin tapoja on tehdä nettisivuja mut ne voi myös maksaa. Olen valmis ostaa ne joskus jos saan hyvän oppimateriaalin siihen.
Kauppareissun jälkeen soitin pojalle varmistaakseni että kaikki on ok ja kerroin että menen viellä kirjastossa käymään. Löysin pari kirjaa mut en tiedä onks ne niin hyviä. Jos en kirjastosta löydä niin mä vaik ostan kirjoja.
 |
| Kirjastosta lainatut kirjat. |
---
Kello on 14.40. Nyt ois sit suihkuun meno seuraavana mut istahdin sohvalle hetkeks kirjoittelee kun olin ihan poikki sossu ym. reissujen jälkeen. Nyt kroppa tuntee selvästi et on levännyt ja on valmis lähtee sohvalta (alkaa olee levoton olo) mut mun on kirjoitettava loppuun vaik käsi haluais jo levätä. Ois kyl nälkäkin mut meen eka suihkuun.
---
Kello on 17.12. Kävin suihkussa jonka jälkeen söin samalla kun odotin et kylppärissä vähenis kosteus. Soitin myös pojalle et tulee syömään ja se tuli. Ruokailun aikana sossuvirkailija soitti mulle ja menin toiseen huoneeseen puhumaan.
Puhelun aikana poika oli jo kerennyt syödä ja kuulin kun se lähti ulos. Sossutäti sanoi et ehdottomasti mun on mentävä hammaslääkäriin. Hän sanoi et mun on soitettava hammaslääkäriin ja varattava aika tarkastukseen ja samalla mun on sanottava et tarvin "maksuehdotuksen" (kai se on niin suomeks). He kuulemma tietävät mistä on kyse. Sit se maksuehdotus on tuotava sossuun.
No mä soitin ensin pojalle että nyt voitas hoitaa se sanelu mut ei halunut tulla. Sanoin et 18.00 on tultava ja jäätävä myös kotiin koska viikon päästä alkaa koulu ja silloin on jo oltava nukkumassa 20.00. Se ei oikein tykännyt ideasta. Katotaan tuleeko silloin.
Sen jälkeen muistin et pitää soittaa hammaslääkäriin. Nappasin netistä numeron ja soitin. Varattiin aika 26 elokuuta kello 8.15. Siihen on siis viellä pari viikkoa aikaa. Sanoin siitä maksuehdotuksesta ja hän tuntui tosiaan tietävän mistä on kyse kun alkoi selittää samasta asiasta mitä sossustakin oltiin mulle sanottu. Keskeytin hänet sit sanomalla että mulle on jo kerrottu se kaikki.
Mut se mitä unohdin sanoa on että jos se on hätätapaus niin se on merkattava siihen selvästi. No toivon mukaan he ovat siitäkin tietoisia.
---
Kello on 19.08. Ajatukset pyörii taas niin et pakko kirjoittaa. Pyysin tosiaan poikaa tulemaan kotiin 18.00 mennessä mutta hän ei ollut ilmestynyt viellä kellon ollessa 18.15. Päätin siivota keittiön pöydän ja odottaa mut hän ei ilmestynyt joten soitin hänelle. Sanoi antavansa Nintendon ensin kaverilleen mut hän ei tiedä missä hänen kaveri on.
Päätin alkaa tiskaa ajan kuluks. Kello oli jo 18.30 eikä hän edelleenkään ollut ilmestynyt. Soitin uudelleen ja hän sanoi tulevansa mut tylsistyneellä äänellä. Jatkoin tiskaamista ja odotin.
Hän tuli lopulta mut alkoi hoputtaa mua ja sanoi et "mul on kiire ja sä vaan tiskaat." Se tuntui tosi pahalta. Äidille ei sanota noin. Mut en sanonut sitä vaan ajattelin mielessäni. Sen sijaan sanoin et sul ei ole mihinkään kiire. Se kitisi taas vastaan ja istahti sohvalle.
Menin makaa olkkarin patjalle ja sit se sanoi et "ja nyt sä sit makaat vaik mul on kiire." Halusin näyttää et mitään sanelua ei tule niin kauan kun asenne on tommonen. En sanonut kumminkaan mitään. Mua alkoi masentaa mut en näyttänyt sitä hänelle.
Patjalla oli muutama pehmolelu ja leikittii niillä lääkäriä jonka jälkeen se sanoi et "hei mut ihan oikeest kello on jo noin paljon enkä mä kerkeä..."
Mä nousin ylös ja sanoin et ota kynä niin aloitetaan. Se kurkkas kynäkoriin mikä oli täynnä kyniä ja sanoi "valitse sä sieltä joku" jolloin mä sanoin et hän saa ite valita millä kynällä haluaa kirjoittaa.
Se pisti taas vastaan mut valitsi lopulta kynän. Mut sama valitus alkoi taas. Se oli menos johonkin paikkaan minne voi mennä vain tänään kuulemma. Mä sanoin et se ei ole yhtä tärkeä mitä tää sanelu mut hän oli toista mieltä.
Lopulta sanoin et on parempi et hän menee ensin sinne ja tulee 21.00 mennessä takas jonka jälkeen hoidamme sen sanelun koska en halua että hänellä on muut asiat mielessä sanelun aikana vaan et hän on rauhottunut. Sanoin et jos ei tänään keretä hoitaa sanelua niin huomenna tulee kaks sanelua.
En jaksanut myöskään kuunella sitä valitusta. Tätä kirjoittaessa huomaa miten hänellä on halu saada päättää. Tiedän, se ei ole kivaa aina olla se jonka kuuluu totella mut se ei tajua et en mä mikään diktatuuri halua olla vaan mä haluan keskustella asioista.
Mä ehkä annoin nyt periks mut jos me saadaan se sanelu hoidettua tänään niin silloinhan mä olen saanut tahtoni läpi. Nyt on jatkettava tiskaamista ja ehkä syödäkin jotain.
---
Kello on 21.49. Jatkoin tiskaamista mut sit tunsin toisen tiskihanskan sisällä peukalon kohdalla jotain. Käänsin hanskan ja huomasin siel jotain mut en tiedä mitä, jotain valkoista purua. Huuhtelin purut pois ja käänsin hanskan takas mut en voinut käyttää sitä koska se oli märkä. Mä en pysty tiskaa ilman hanskoja joten loput tiskeistä jäi.
Aattelin tehdä jotain muuta sillä aikaa kun tiskihanska kuivuu kuten syödä mut se syöminen jäi koska aloin suunnittelee tätä viikkoa taululle. Se avustajahan tulee huomenna ja meidän on tarkoitus suunnitella viikko yhdessä mut tein etukäteen niin hyvin kun osasin.
Sit menin vessaan ja siellä ollessani poika tuli kotiin. Hän sai olla ulkona 21.00 asti mut tulikin kotiin jo 20.00. Olin ihmeissäni. Hän oli hiljainen ja kuulin hänen niiskuttavan. Ajattelin et itkeekö se. Kun pääsin pois vessasta niin huomasin hänen istuvan sohvalla halaten yhtä pehmolelua. Hänellä oli punaiset silmät. Kysyin että mikä on.
Itkien hän alkoi kertoo et oli vahingossa yhdellä rautakangella hutassut yhtä poikaa nenään ja sen pojan nenästä oli tullut paljon verta. Mun poika oli ihan hysteerinen kun kertoi enkä meinannut saada selvää hänen puheesta.
Mä yritin lohduttaa niin hyvin kun osasin (ei aina helppoa henkilölle jolla on Asperger). Sanoin et se oli vahinko ja kehotin juoda vettä. Se sanoi et antoi sen rautakangen pois eikä halua nähdä sitä enään ja et ei halua puhua asiasta enään koska tuli kotiin rauhottumaan.
Mut mun oli pakko sanoa että ei ois tuotakaan tapahtunut jos hän ois jäänyt kiltisti kotiin niin kun mä pyysin. Ehkä Jumala halus hänelle näyttää miten tärkeetä se vanhempien kunnioitus on. Poika meni vähän hiljaiseks.
 |
| Rautakanki. |
Sanelu tehtiin ja virheitä oli taas jonkin verran. Hän halus kirjoittaa puhtaaks mut sanoin et huomenna koska pelkäsin et jumiudun koneelle jos se aukastaan (hänen koneella ei ole tekstinkäsittelyohjelmaa). Tiskihanska oli yhä märkä joten jätin suosiolla loput tiskit hoitamatta.
Ramadanina ostin Saudi Arabialaisia keksejä ja päätin laittaa syrjää jokaiselle perheen jäsenelle yhden ja loput söin itse blogivihkoon kirjoittaessa. Mun perhe on tekemässä risteilyn pian (äiti, sisko ja siskon lapset) ja ajattelin siis laittaa ne heidän mukaan.
 |
| Saudi keksit. |
Kello on 22.46. Pitäis jo mennä nukkuu mut nyt mä innostuin sit järjestelee tavaroita. Kynät sain järjesteltyä aikoja sitten mut sain päähän nimetä ne. Eli missä korissa on lyijykynät jne. Mut miks en voinut odottaa huomiseen? Oli pakko tehdä just nyt.
 |
| Kynäkorit. |
---
Kello on 23.30. Nyt olen pessyt hampaat, rukoillut ja olen menossa nukkumaan. Poika pitäis saada nyt myös luopuu kännykästään muutamaks tunniks ja alkaa nukkumaan. Tulikin kerrottavaa aika paljon tästä päivästä, aamulla sit kirjoittelemaan puhtaaks.
