Nukkumaanmeno venyi ja näin ollen ennen 7.00 heräminen ei onnistunut. Nyt istun patjalla ja yritän nousta ylös. Välillä menee silmät kiinni.
---
Kello on 12.32. En muista monelta ton alun kirjoitin, olin niin unen pöpperössä et en tajunut ilmoittaa kellonaikaa vaikka katoinkin kelloa. Oiskohan se ollut joskus 8.30 aikoihin.
Mut nyt on blogi valmis eiliseltä. Poika on asentanut sen ohjelman kännykkään mikä serkulla on Suomessa. Se on siis joku app ohjelma nimeltään kik messenger. He kirjoittivat jo eilen ja nyt kirjoittelevat taas.
Huolestuin pojan kirjoitustaidosta. Se on oltava parempi mitä nyt kun aloittaa kolmannen luokan. Siks aattelin et tehdään sanelu joka aamu. Kaikki hänen kirjat ovat kellarissa mut onneks löysin koneelta perinteisiä lastensatuja.
Valitsin Lumikki ja seitsemän kääpiötä koska mun entisen kissan nimi oli Lumikki. Kuuneltiin se satu kerran läpi samalla kun mä kirjoitin blogia ja poika pelas kännykällä subway surfia. Sanoin et voi pelaa samalla kun kuuntelee jos se auttaa häntä. Mä ainakin pystyn keskittyy kuuntelemiseen paremmin jos saan pelaa samalla tai vaik piirtää tai jotain.
Otettiin jo sille kynä ja paperi esille jotta voitas tehdä itse sanelu eli siitä 20min sadusta käytäis 5min/päivä läpi. Hän saa kirjoittaa niin hyvin mitä osaa ja sitten mä korjaan virheet ja hän saa kirjoittaa koneella puhtaaks.
Mut me jouduimme odottaa vähän aikaa sen kanssa koska kirjoitin blogia ja en pystynyt hoitaa sanelua samalla. Nyt olen valmis mut hän kirjoittelee serkkunsa kaa kik messengerin kautta. Onhan sekin jonkinlaista kirjoitusharjoittelua mut se ei silti ole sama asia.
Siinä on se "sanakirja" apuna mitä taas sanelun aikana ei ole ja sitten mä en pääse tarkastaa kirjoittaako oikein vai ei.
Mul on kyl tiskitkin tiskaamatta mut onneks ei ole paljon tiskiä. Tosin pojal saattaa olla nälkä. Ite olen popsinut suklaata (poika ei tykkää siitä). En kyl tiedä mitä ruokaa tekisin. Ei oikein ole aineksia mihinkään.
---
Kello on 13.22. Ahistaa! Suunnitelmia on tälle päivälle mut rutiinit puuttuu! Mä yritän luoda rutiinit mut poika sotkee ne! Yritän saada pojan tajuamaan miten tärkeetä se on harjoitella kirjoittamista mut hän sanoi et ope sano vaan lukemista pitää harjoitella.
Kirjauduin sisään hänen koulusivuille ja huomasin et on tullut monta uutta viestiä koulun opettajilta. Siellä luki mm. että pojan pitää parantaa sekä luku että kirjoitustaitoa ja millä lailla. Katoin päivämäärää. Se viesti oltiin lähetetty maaliskuussa, siis maaliskuussa ja mä luen sen vasta nyt viis kuukautta myöhemmin!
Mut kyl mä tiesin sen lukemattakin, olihan ope sen mulle sanonut mut mä aina unohdin. Yritettiin ottaa se rutiiniks et maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin kello 18.00 omistettais 10 minuttia hänen lukuharjoittelulle. Se idea tuli opettajalta ja se kuulosti hienolta mut ei siitä kumminkaan mitään tullut.
Unohdin monesti tai tuli jotain muita esteitä ja jos tulikin jotain niin poika pystyi kyl aika hyvin keskittyy mut mä olin levoton. Ajatukset pyöri päässä ja halusin monesti häipyä sohvalta, mietein mitä muuta tekemistä mulla on jne. vaik piti keskittyä pojan lukuläksyyn!
Mul on tiskit yhä tiskaamatta, kämppä on siivoamatta ja ruoka laittamatta. Poika ei tottele! Se pelaa sen kännykällä! Ei halua tehdä sanelua! Ei halua sanoa mitä haluaa syödä! Ei halua siivota! Mä tiedän et mun pitäis ottaa se kännykkä pois mut mitä sit tapahtuu?
Huutoa! Ei sitä äidin kunnioitusta vaan huutoa! Mä sanoin et mul on muutakin tekemistä mut hänen parasta mä ajattelen sillä sanelulla mut hän ei välitä! Mul tulee itku! Hitto unohdetaan se sanelu! Jääköön sit kolmannelle luokalle! Olkoon siivoamatta ja syömättä!
Menköön pihalle niin mä pääsen tiskaa ja siivoo koska tääl on todella sotkuista! Sen poikakin huomas eilen kun näki miten pöly lensi lampun valoa vasten ja oli valmis siivoo tänään mut nyt ei. Se aloitti imuroinnin mut sit tuli paha olo ja meni patjalle pelaamaan kännykällä!
Mä istun mun sängyllä, eri huoneessa mitä hän. Mua alkoi ahistaa kun sil soi pelimusiikki ja laittoi vastaan kun sanoin et laittaa pelin pois. Halusin vaan että syödään eka jotain pientä niin hän jaksaa hoitaa sen viiden minutin sanelun jonka jälkeen voin tiskaa ja aletaan siivoo yhdessä niin tulee nopeampaa valmista eikä tarvi pölykasassa (mistä eilen valitti) olla. Ja sen jälkeen hän voi pelaa tai mennä ulos mut nyt se laittaa mun rutiinit sekaisin tolla käytöksella.
Olkoon, laiskotellaan! Asutaan sit yhä sotkun keskellä ja ei syödä ja ei yritetä parantaa hänen kirjoitustaitoa. Mua ahdistaa! Paniikkikohtaus on lähellä ja alkoi jo olee hengitysvaikeuksia mut onneks tajusin tulla toiseen huoneeseen kirjoittelee mun blogia niin saan olon rauhottuu.
---
Kello on 19.34. Olen rauhottunut. En edes muistanut aikaisempaa ahdistuneisuuttani ennen kun otin blogivihkoni esiin. Menin silloin hetkeks Facebookiin jolloin olo helpottui. Siel tuli vastaan hauskoja kuvia ja tekstejä mitkä sai mut nauramaan hehe.
Aikaisemmin pää oli sekaisin koska rutiinit oli sekaisin mut sitä mukaan kun rauhoituin niin alkoi myös asiat selviämään päässä. Päätin et unohdetaan sanelu tältä päivältä. Sanoin pojalle et hän saa laittaa itelleen syötävää ja mä alan sillä aikaa siivoilee.
Se alkoi sit laittaa itelleen leipää ja mä aloin järjestelee tavaroita. Sit söin itekin leipää jonka jälkeen alkoi jonkinlainen siivoaminen. Yritin saada pojan lajittelee kyniä ja kyl se lajittelikin mut sit väsyi ja meni pelaa. Hetken päästä hän sanoi että haluaa siivoo eikä lajitella kyniä joten laitoin hänet siivoamaan lelunurkkauksensa.
Sillä aikaa kun se siivoili nurkkaustaan niin mä järjestelin hyllyjä, pyyhein pölyjä ja imuroin mut pidin naamaria päällä samalla koska pölyä oli paljon enkä halunut saada mitään allergiakohtausta. Imuroinnin jälkeen lopetin siivoamisen siihen. Istahdin koneelle kunnes lopulta laitoin meille leipää ja istahdin TV:n ääreen ja poika koneensa ääreen.
Suomen TV:stä tuli vuodelta 1974 ohjelma missä joku ulkomaanlainen vieras oli studioyleisönä ja hän sai tahdon voimalla tehtyä asioita kuten taiteltua lusikoita jotka lopulta katkes kokonaan tai sai toimimaan kelloja jotka eivät toimineet aikaisemmin jne.
Se kertoi että kerran oli saanut laivan pysähtymään tahdon voimalla. Joku matkustaja oli kysynyt siltä että saako laivan pysähtymään ja hän sanoi ettei saa mut päätti silti huvin vuoksi kokeilla. No hän saikin laivan moottorit pysähdyksiin ja niin laivan vauhti vaan hidastui ja hidastui kunnes lopulta pysähtyi kokonaan. Kapteeni oli kävellyt edestakas ja ihmetellyt että mitä tapahtui kun ei löytänyt missä se vika piilee.
---
Kello on 23.42. TV meni kiinni, kävin ottamas piilarit pois ja harjaamassa hampaat. Otin astiat olkkarin pöydältä ja vein ne tiskipöydälle. Siivous on yhä osittain kesken ja sen huomaa keittiön pöydästä. Se on ihan täynnä tavaroita ja sen takia oli pakko syödä olkkarissa.
 |
| Sotkuinen keittiön pöytä. |
 |
| Eteisen hyllykkö. |
 |
| Ikkunalauta. |
Alku ahdistuksesta huolimatta saimme kumminkin aika paljon aikaseks. Mut nyt ollaan menossa nukkumaan.
