Kello on 6.59. Heräsin 6.30 mut se ei ollut helppoa. Mielestäni olin laittanut kellon soimaan 3.00 aikaan yöllä mut vaik olisinkin pistänyt niin en kumminkaan herännyt. No täytyy kohta rukoilla kunhan vähän herään. Olen pessyt hampaat ja pistänyt puhtaat tiskit kaappeihin. Täällä ei siis ole tiskikaappia vaan on kuivaustelineet.
Tällä hetkellä olo on sellainen et ei huvita mennä juoksumatolle mut katotaan sit kun piristyn. Ei huvita oikein tehdä mitään muuta kun nukkua, edes rukoilla. Pitäiskö ottaa näkkileipää ja kuppi teetä, jos vaik se teekupillinen piristäis.
---
Kello on 8.27. Muutama näkkileipä ja teekupillinen piristi. Kävin rukoilemassa ja laitoin piilarit. Otin myös kuvan nukkuvasta pojasta ja lähetin sen hänen isälle. Viel ei ole tullut vastausta mut ehkä hänkin nukkuu. Nyt pitäis mennä juoksumatolle mut näkkileivät eivät oikein tunnu pitävän nälkää ja mietin et onko turvallista mennä juoksumatolle vai kantsisko syödä lisää. Puuro pitäis varmaan paremmin nälän mut se pitäis keittää.
Alkoi muuten naurattaa kun huomasin et aamu TV lähetys tulee kanavalta mikä ei kaikilla näy. Meilläkin se on maksullinen. Syy on jokin yleisurheilulähetys mikä näytetään suorana siltä kanavalta mistä aamu TV lähetys yleensä tulee.
Se on ymmärrettävää koska ne kisat varmasti kerää enemmän katsojia mitä aamu TV lähetys mut mahtaa joku mummeli nyt kirota jos ei nää aamu TV lähetystä yleisurheilun takia kun hänellä ei välttämättä ole sitä kanavaa. Meil onneks näkyy se kanava.
---
Kello on 10.31. Ratkaisin nälkäongelman müslillä. Sillä aikaa kun söin müsliä niin poika heräsi. Hän halus vaihtaa kanavaa ja sanoin et menee ensin pesee hampaat. Hän meni pesee hampaat ja vaihdoimme sit kanavan.
 |
| Müsliä. |
Kysyin sit pojalta että kerkeskö lukee kaiken tekstin ja kuulemma kerkes. Olin helpottunut, mut kirjoitustaitoa on treenattava enemmän. Kävin sit suihkussa ja nyt on kone auki ja olen valmis aloittaa eilisten kuulumisten kirjoittamisen.
---
Kello on nyt 16.41 ja täs on tapahtunut kaikenlaista. Blogitekstin sain kirjoitettua ja lähetettyä vähän ennen kun avustaja tuli. Saimme tehtyä ruoan aika nopeasti ja jäi aikaa jutella ennen kun hän lähti. Hän lähti jopa etuajassa. Ois meillä ollut siivottavaa mut olin väsynyt juoksumaton ja bloggauksen jälkeen niin en viitsinyt alkaa puhuu niistä siivousjutuista sille.
Ruoasta tuli hyvää. Nyt en tiedä mikä ruoan nimi on suomeks mut kuva kertoo kaiken. Siinä on mm. sitä lohta ja se ylimääräinen 30g mahtui hyvin joukkoon. Uuni muuten toimi hyvin siivoamisen jälkeen joten taisin saada putsattua sen niin kun piti.
 |
| Ruoka jossa on mm. lohta. |
Mutta hotellissa on sama kiire ja stressi mitä laivassa. Siksi sanoin puhelimessa että jos ei multa vaadita yhtä nopeaa tahtia mitä muilta työntekijöiltä vaan saan tehdä siinä ajassa mitä kerkeän niin silloin luulen että se työ on mulle sopiva. Hän sanoi ottavansa sinne yhteyttä ja kertoo sitten miten meni. Toivotaan että pääsen sinne.
Olenhan mä myös käynyt lyhyen palvelualan koulutuksen läpi missä käytiin mm. turismia läpi ja sehän on turismia olla hotellissa töissä. Mielestäni siivoojan pitää osata palvella asiakkaita samalla lailla mitä muidenkin työntekijöiden. Esim. sairaalassa kun en meinannut löytää osastoa minne piti mennä niin kysyin sekä käytävillä käveleviltä hoitajilta että siivoojilta neuvoa ja molemmilta tuli kiitettävää apua.
Olin sitten huomannut että eilen oli blogin lukijamäärä noussut huimasti ja olin siitä iloinen kunnes selvis että poika oli päivitellyt mun blogia monta kertaa jotta sais lukijamäärän nousemaan ja mä olisin iloinen. Hieno tapa yrittää piristää mua mut tuli mielipaha kun tajusin että läheskään kaikki "lukijoista" ei ollutkaan eri lukijoita vaan moni niistä oli yks ja sama lukija, mun poika.
---
Kello on 17.01. Poika on ulkona ja mä olen istunut Facebookin ääressä. On väsynyt olo ja tunnen et en jaksa enään tehdä mitään vaativaa tänään.
---
Kello on 17.47. Soitin pojalle monta kertaa mut se ei vastannut joten kävin kattoo onko pihassa ja siellä se oli, potki palloa kavereiden kanssa. Oli taas ollut kännykkä äänettömällä. Tuli oma lapsuus mieleen. Samalla lailla tuli leikittyä pihalla tosin silloin ei ollut kännykkää taskussa.
---
Kello on 21.41. Väsyttää. Mul oli unelias olo jo ennen kun avustaja tuli. Nyt voisin nukahtaa vaik heti mut kirjoitan ensin vähän kuulumisia ja sit on viellä aika hampaanpesun, piilareiden poiston ja rukoilun ennen nukkumaan menoa. Tiskit on muuten yhä tiskaamatta mut onko se mikään ihme kun olen näin väsynyt.
Poika on yhä hereellä. En tajua miten se ei voi saada unta kun mä nukahtaisin heti. Kateltiin tossa aikaisemmin ohjelmaa missä todella ylipainoinen ja todella hoikka söivät toistensa ruokia. Pojalla lähes valui kuola kun se näki sen ylipainoisen lautasen mut mulla teki pahaa.
Pizzaa, ranskalaisia ym. rasvaista. Mä oisin mielummin valinnut hoikan ihmisen ruokavalion vaik se söikin liian vähän mut mä muutenkin syön liian vähän mikä johtuu köyhyydestä. Mul ei edes ole varaa syödä niin paljon mitä se ylipainoinen söi!
Se sanelu jäi muuten myös väliin. Poika kun tuli ulkoota 19.00 aikoihin niin se sanoi et hoidetaan se sanelu nyt mut hups se tunti katos yhtäkkiä ja sit tuli se ohjelma ja sit olikin kello jo niin paljon et sen sanelun voi unohtaa. Tais iso osa ajasta mennä Facebookiin. Meinasin taas jäädä roikkuu Facebookiin ohjelman jälkeen mut onneks tajusin et kello on jo paljon joten en mennyt.
---
Kello on 22.17. Silmiini pisti mainokset jotka oli tullut aikaisemmin mut en ollut viellä selannut niitä läpi joten päätin selata ne nyt. Olin kokoajan kuullut jostain naapurista lasten metelöintiä mut en jaksanut välittää vaik kello oli jo paljon. Mut joku naapuri jaksoi välittää koska koputti kattoon/seinään merkkinä et olkaa hiljaa.
Se koputus kuului niin selvästi että ihan kuin se ois meille osoitettu! Poikakin oli juuri saamas unen päästä kiinni kun koputus tuli ja se ärsytti sitä. Sanoi että "nyt mä joudun aloittaa alusta", siis yrittää saada unen päästä kiinni. No sitten kun se meinas taas saada unen päästä kiinni niin tuli toinen koputus. Poika hermostui taas ja haki vettä. Sen jälkeen yritti taas nukkua.
Meteli naapurissa oli niin kova että mä aloin jo olee huolissani. Se ei enään kuulostanut tavalliselta lasten meteliltä vaan ihan kuin siellä ois riidelty ellei jopa käytetty väkivaltaa. En kyl kuullut miehen ääntä vaan kuulin naisten/lasten metelöintiä. Mietein et pitäiskö tehdä jotain mut en uskaltanut. Elin toivossa et se koputtaja tekee asialle jotain.
Sen toisen koputuksen jälkeen ei ole kuulunut enään koputusta ja se huutokin on näköjään loppu. Ehkä se koputtaja teki jotain. Ehkä se meni ite oven taakse tai sit soitti poliisit tai... joo.... nyt ei tuu suomeks mieleen... mut siis ne jotka tulee oven taakse jos joku on tehnyt valituksen häiritsevistä naapureista.
En tiedä kuka naapureista oli koputtaja enkä tiedä ketkä metelöivät mut olen aika varma että koputtaja luuli metelin tulleen meiltä vaikka todellisuudessa mä vaan istuin hiljaa keittiöpöydän ääressä selaten mainoksia ja poika makas patjalla yrittäen saada unen päästä kiinni.
---
Kello on 23.27. Hampaat on pesty, piilarit poistettu ja päivän viimeinen rukous suoritettu. Poika nukkuu ja myös mun on aika mennä nukkumaan. Naapuritkin ovat viimein hiljaa.
