Kello on 7.24. Heräsin muistaakseni noin tunti sitten. Kävin vessassa, avasin koneen ja menin rukoilee. Nyt on teevesi tulossa ja leivät odottaa voitelua. Tänään on tarkoitus sen perinteisen tiskauksen ja bloggauksen lisäks tehdä myös ruokaa ja pestä pyykkiä. Taululla näkyy olevan kielto Facebookiin tän päivän kohdalla. Se pitää muistaa.
---
Kello on 10.16. Olen puhunut pitkään puhelimessa pojan isän kanssa ja lähetellyt monta viestiä yhden kaverin kanssa, laittanut piilarit, kirjoitellut blogia ja nyt nojaan pesukonetta vasten koska kohta on yks koneellinen pyykkiä tullut pestyä. Pesen 60 asteessa.
Mä pesen aika vähän 60 asteessa vaikka vois pestä enemmänkin mut en ole jaksanut katella pesuohjeita. Tungen kaikki vaan 40 asteeseen niin pääsen helpommalla. On kumminkin parempi satsata enemmän 60 asteen pesuun koska silloinhan bakteerit kuolee helpommin.
Ajattelin et tarvin silloin yhden "pyykkilokeron" enemmän koska nyt olen laittanut kaikki 60 asteen pyykit samaan "lokeroon" mut jos aion pestä enemmän 60 asteessa niin sithän ne on eroteltava tummiin ja vaaleisiin. Sit muistin et tiskipöydän alla on tyhjä kori tyhjille pulloille. Nyt kun emme juo enään limua niin panttipulloja meil ei juuri ole muuta kun mun vesipullo. Otin sen korin sitten 30 asteen pyykeille.
 |
| "pyykkilokerot" |
Kello on nyt 11.38. Olen saanut lähetettyä blogin, pestyä pyykkiä ja tiskattua. Nyt kun poika ei ole ollut täällä niin tiskiä on ollut viellä vähemmän. Nyt pitäis kyl yrittää tehdä sitä intialaista ruokaa ilman avustusta. Olen taas juonut paljon vettä ja käynyt vessassa vaik en ole ollut juoksumatolla ja suihkussa. Aineenvaihdunta siis toimii ja nyt oon ollut normaalia pirteämpi.
Katon muuten sitä arabialaista lastenkanavaa nyt enkä malttais mennä vessaan ja aloittaa ruoanlaittoa. Ymmärrän aika hyvin vaik olen aloittelijatasolla arabiassa mut se tekee just lastenkanavasta tärkeän mitä kieltä tahansa opiskellessa kun lastenohjelmissa kieli on helppoa ja yksinkertaista jotta lapsetkin ymmärtäis ja oppis.
Ymmärrän joitakin lauseita mitä tossa on sanottu kuten "mä tiedän, kuka toi on" ja sitten tietyt sanat "ja, kala, porkkana, äiti, isä, kiitos" on ollut sanoja joita olen ymmärtänyt. Alhaalla kuvassa on Puuha Pete menossa arabiaksi. Kuvan laatu ei ollut niin huono mitä vois luulla. Mua huvitti kun tuli pariin otteeseen "oo lää" mikä tarkoittaa "voi ei" mut se kuulosti jotenkin hauskalta. :)
 |
| Puuha Pete arabiaksi. |
Kello on 13.21. Intialainen ruoka on tulossa. Sain kaikki ainekset kattilaan ja nyt odotan et ne tulee valmiiks. Vähän epävarma olo on tosta keittämisestä kun yleensä odotan et vesi kiehuu ja sit pistän ainekset mut nyt oli laitettava ainekset kattilaan ja sit levy päälle. Vettä piti toki laittaa myös 12dl.
Nyt on odotettava 15 minuttia. Reseptissä luki 20 minuttia mut avustaja (joka neuvoi tiistaina mulle) kehotti odottaa 15 minuttia ja kattoa sitten onko vihannekset ja riisi pehmeitä. Jos ei niin sit odottaa 5 minuttia lisää.
Nyt on odotettava 15 minuttia. Reseptissä luki 20 minuttia mut avustaja (joka neuvoi tiistaina mulle) kehotti odottaa 15 minuttia ja kattoa sitten onko vihannekset ja riisi pehmeitä. Jos ei niin sit odottaa 5 minuttia lisää.
Se arabialainen lastenkanava on ollut kokoajan päällä ja on toiminut hyvin paitsi nyt se pätkii vähän. Ääni toimii suht hyvin mut kuva ei pysy oikein mukana. Sen takia se ei ole enään yhtä kivaa seurata kun kuva ei ole sama mistä puhuvat joten ei siinä sit opikkaa mitään. Ei, tuli pää kipeeks ja oli pakko sulkea. Ihana hiljaisuus.
---
Kello on 15.06. Ruoka tuli valmiiks ja oli hyvää. Tuli sellainen olo että olen kylässä jonkun intialaisen luona ja oli vaikeeta tajuta että minä suomalaisena omassa keittiössäni olen sen ruoan tehnyt!
Laskin sit mun rahatilanteen ja alkoi ahistaa. Luulin pärjääväni tän kuun paremmin mut menot oli näköjään isommat kuin tulot! Viisi minuttia järkytyksestä kuulin postilaatikon kolahtavan ja kun menin ovelle niin näin pinon mainoksia sekä päälimmäisenä TV-luvan! Juuri mitä mä en tarvinnut! Mua alkoi ahdistaa vielläkin enemmän.
Pitäisköhän mun kattoo itelleni joku rikas mies! Nyt kun musta on tullut vähän parempi ruoanlaiton kaa ja kotihommissa myös. Mut en mä halua mikään kotirouva olla. Ehkä mä voisin opiskella ilman opintolainaa jos mulla on rikas mies ja sit ehkä pääsen minäkin töihin. Mut hänen pitäis myös olla hyvä mies sillä mä en halua erota enään. Onhan mulla jo kaks eroa takana.
---
Kello on 20.36. Olin pojan sählytreeneissä. Torstaisin hänellä on treenit ihan isänsä kodin vieressä. Menin sinne vähän etuajassa ja olin eka pojan isän luona hetken kunnes lähdin pojan kanssa kävellen treeneihin. Se seutu ja se asunto toi muistoja mieleen. Mähän asuin siellä ennen kunnes tuli ero ja muutin nykyiseen asuntoon.
Poika oli reippaasti mukana mut mua ujostutti ja aristi sekä myös ahisti. Jalkapallojoukkue oli kirjavaa kansaa jossa sulauduin hyvin joukkoon huivini kanssa mut nyt olenkin vähän "ulkopuolinen" kun olen ainoa huivipäinen ja taitaa muut olla ruotsalaisia. Ei oikein tuo sähly tunnu olevan ulkomaanlaistaustaisille tuttu juttu. Pojan isäkin kysyi alussa että mikä se on kun sanoin että poika haluaa alkaa pelaa sählyä.
Mulle ei tultu puhumaan. Ainoastaan valmentaja morjesti mua kerran mutta varovasti. Ehkä he näkivät mun kehonkielestä että mä aristelen, ehkä he ajattelivat että mä haluan ettei mulle tulla puhumaan. Poika pärjäs hienosti joukkueessa mukana ja teki taas maalin.
Tiistaina on kait joku vanhempainilta ja mulle on kait lähetetty informaatiota sähköpostitse mut en ole saanut sitä. Halusin puhua siitä valmentajan kanssa mut en uskaltanut ja se oli kiireinen muiden kanssa. Ajattelin et toivon mukaan kotisivuilla lukee siitä.
Mut huomas kyl eron ei pelkästään ulkonäössä vaan myös käyttäytymisessä. Lapset tottelivat paljon kiltimmin valmentajia mitä jalkapallossa. Yks niistä valmentajista sanoi et "jos teidän keskittyminen ei pysy pelissä vaan yleisössä niin silloin teidän vanhemmat eivät saa olla mukana treeneissä".
Heillä on myös sponsoreita ja se sama valmentaja joka mainisti yllä olevan niin sanoi pojalle alussa että hänen on vaihdettava toiset kengät kun on peli koska sillä on merkkikengät nytten. Niissä luki muistaakseni Puuma. No pojalla oli sisäkengät mun mummokärryssä ja se sanoi et sil on toiset kengät jolloin valmentaja alkoi nauraa ja totes et sehän kävi nopeasti.
No mun vammaset aivot eivät oikein pysyneet mukana ja ajattelin et miten niin on kun luulin et hänellä on sisäkengät jalassa vaik ne oli ulkokengät juuri silloin. Luulin et hän meinaa et hänellä on kotona toiset sisäkengät vaik ei hänellä ole.
Sit vasta kun se sanoi ennen kentälle menoa että "no anna ne sisäkengät mulle" niin tajusin että mulla oli ne sisäkengät mun mummokärryssä kokoajan eikä ne siis ollut hänen jalassa. Niissä ei onneks ollut merkkiä ja valmentajat tuntuivat hyväksyvän ne.
Ennen kun treenit alkoi niin ne laittoi sellaiset valkoiset laidat kentän ympärille (vähän niin kun jääkiekossakin on laidat mut matalammat) ja kaikki muut vanhemmat olivat mukana paitsi minä. He varmaan odottivat sitä että minäkin olen mukana mut mua ahisti. Eiväthän he tiedä että mulla on Asperger.
Heillä on myös tarkat juoma-ajat. Kun valmentaja sanoo "vettä" niin silloin he saavat mennä juomaan vettä, ei muulloin. Kerran poika ei mennyt juomaa vettä ja ajattelin et ehkä sil ei ole jano mut sit kun piti kokoontua valmentajan ympärille niin poika sanoi et haluaa juoda.
Sanoin että nyt on myöhästä ja että mene sinne valmentajan luo. Se ei totellut vaan meni hakee vesipullonsa ite mun mummokärrystä koska mä en suostunut hakee sille koska ei ollut juomataukoa enään. Se sanoi että voi kuunella samalla kun juo.
Mutta valmentaja odottikin että kaikki ovat tulleet paikalle ennen kun alkavat puhumaan. Poika meni sit sinne ja se valmentaja sanoi pojalle säännöt. Mä olin kerrankin oikeassa mutta silti hävettää kun poika ei totellut. Jalkapallossa saivat juoda milloin haluavat.
Treenien jälkeen isänsä vei mut autolla kotiin mut sanoin että haluan käydä kaupassa joten voi jättää kaupan eteen. Autossa poika antoi repustaan mulle monisteita mitä oli saanut koulusta ja yks niistä koski huomista retkeä. Piti olla eväät mukana.
Mä tunsin taas että kohta iskee paniikki. Mulla on ollut ongelmia pojan eväiden kanssa ja olen saanut kuulla niistä mut mä tiesin että pojan isä on viellä vähemmän tietoinen näistä asioista. Mut pakko mun oli sille mainita asiasta.
No olinhan mä oikeassa, ei se tiennyt edes mitä eväillä meinataan. Hänellä ei kuulemma ollut kotona mitään eväitä sille niin mentiin sitten kaikki kolme kauppaan. Tämä asia kun tuli puheeks vasta autossa niin hän ei ollut tajunut ottaa lompakkoa mukaan.
Mä sanoin että maksan ne eväätkin. Hoidin eka omat ostokset ja sitten mietittii eväitä mut siinä oli kyl paniikkia vähän kaikilla ja isänsä oli ihan pihalla siitä mitä on oltava ja poika on nirso ja mulla on Asperger ja siinä sit piti miettiä ja pojallekin tuli jo itku ja se lähti kävelee hetkeks muualle.
Mä jankutin leivästä ja jugurtista mut tunsin silti olon epävarmaks mut ostettii sit kolme riisi fruitin tapaista jugurttia mut halvempaa merkkiä ja sit se osti paahtoleipää. Mä tunsin epävarmaks ne eväät mut en jaksanut välittää enempää. Poika on isän luona nyt ja se saa ottaa vastuun.
Kun ostokset oli hoidettu niin poika lähti isänsä kanssa autolla isän luokse ja mä lähdin kävelee kotia päin. Huomenna poika tulee taas mulle koulun jälkeen.
---
Kello on 22.38. Olen nyt ollut kotona jonkin aikaa väsyneenä. Mielessäni oli että yks rukous on myöhässä mut ajattelin et jos mä meen heti rukoilee niin mun keskittymiskyky on todella surkea. Tyhjensin kauppakassin, istahdin taas kerran kattomaan "olet mitä syöt" jonka jälkeen suljin TV:n ja aloin kirjoittaa blogivihkoon.
Mut sit tuli stressiä ja päätin et on parempi rukoilla ensin ja jatkaa sit kirjoittelua. Kävin rukoilemassa kolme rukousta peräkkäin mut "onneks" vaan yks oli myöhässä. Sit otin neljä leipää ja maitoa koska olen menossa nukkumaan niin ei ole hyvä ottaa teetä. Samalla katoin sitä kun kuvasin poikaa treeneissä.
Hitsi siinä "olet mitä syöt" ohjelmassa se nainen sai kotiinsa täysin samanlaisen juoksumaton mikä mulla on mut vaaleanpunaisena. Se kun oli siinä juoksumatolla niin koitin kuunella pitääkö se juoksumatto samanlaista vinkunaa mitä mun pitää.
Ei se mun mielestä pitänyt tai sitten saivat äänimiehet tai mitkä lie vaimennettua sen vinkuvan äänen lähetyksessä. Mun pitäis kyl kysyä valmistajalta että onko se vinkuna normaalia mut se on kans näitä asioita joita pitäis tehdä. Ehkä otan mun avustajalle sen puheeks.
Nyt on pakko mennä ottaa piilarit pois, pestä hampaat ja painua nukkumaan.
Kello on 15.06. Ruoka tuli valmiiks ja oli hyvää. Tuli sellainen olo että olen kylässä jonkun intialaisen luona ja oli vaikeeta tajuta että minä suomalaisena omassa keittiössäni olen sen ruoan tehnyt!
 |
| Intialainen ruoka. |
 |
| Mainokset ja TV-lupa. |
---
Kello on 20.36. Olin pojan sählytreeneissä. Torstaisin hänellä on treenit ihan isänsä kodin vieressä. Menin sinne vähän etuajassa ja olin eka pojan isän luona hetken kunnes lähdin pojan kanssa kävellen treeneihin. Se seutu ja se asunto toi muistoja mieleen. Mähän asuin siellä ennen kunnes tuli ero ja muutin nykyiseen asuntoon.
Poika oli reippaasti mukana mut mua ujostutti ja aristi sekä myös ahisti. Jalkapallojoukkue oli kirjavaa kansaa jossa sulauduin hyvin joukkoon huivini kanssa mut nyt olenkin vähän "ulkopuolinen" kun olen ainoa huivipäinen ja taitaa muut olla ruotsalaisia. Ei oikein tuo sähly tunnu olevan ulkomaanlaistaustaisille tuttu juttu. Pojan isäkin kysyi alussa että mikä se on kun sanoin että poika haluaa alkaa pelaa sählyä.
Mulle ei tultu puhumaan. Ainoastaan valmentaja morjesti mua kerran mutta varovasti. Ehkä he näkivät mun kehonkielestä että mä aristelen, ehkä he ajattelivat että mä haluan ettei mulle tulla puhumaan. Poika pärjäs hienosti joukkueessa mukana ja teki taas maalin.
Tiistaina on kait joku vanhempainilta ja mulle on kait lähetetty informaatiota sähköpostitse mut en ole saanut sitä. Halusin puhua siitä valmentajan kanssa mut en uskaltanut ja se oli kiireinen muiden kanssa. Ajattelin et toivon mukaan kotisivuilla lukee siitä.
Mut huomas kyl eron ei pelkästään ulkonäössä vaan myös käyttäytymisessä. Lapset tottelivat paljon kiltimmin valmentajia mitä jalkapallossa. Yks niistä valmentajista sanoi et "jos teidän keskittyminen ei pysy pelissä vaan yleisössä niin silloin teidän vanhemmat eivät saa olla mukana treeneissä".
Heillä on myös sponsoreita ja se sama valmentaja joka mainisti yllä olevan niin sanoi pojalle alussa että hänen on vaihdettava toiset kengät kun on peli koska sillä on merkkikengät nytten. Niissä luki muistaakseni Puuma. No pojalla oli sisäkengät mun mummokärryssä ja se sanoi et sil on toiset kengät jolloin valmentaja alkoi nauraa ja totes et sehän kävi nopeasti.
No mun vammaset aivot eivät oikein pysyneet mukana ja ajattelin et miten niin on kun luulin et hänellä on sisäkengät jalassa vaik ne oli ulkokengät juuri silloin. Luulin et hän meinaa et hänellä on kotona toiset sisäkengät vaik ei hänellä ole.
Sit vasta kun se sanoi ennen kentälle menoa että "no anna ne sisäkengät mulle" niin tajusin että mulla oli ne sisäkengät mun mummokärryssä kokoajan eikä ne siis ollut hänen jalassa. Niissä ei onneks ollut merkkiä ja valmentajat tuntuivat hyväksyvän ne.
Ennen kun treenit alkoi niin ne laittoi sellaiset valkoiset laidat kentän ympärille (vähän niin kun jääkiekossakin on laidat mut matalammat) ja kaikki muut vanhemmat olivat mukana paitsi minä. He varmaan odottivat sitä että minäkin olen mukana mut mua ahisti. Eiväthän he tiedä että mulla on Asperger.
Heillä on myös tarkat juoma-ajat. Kun valmentaja sanoo "vettä" niin silloin he saavat mennä juomaan vettä, ei muulloin. Kerran poika ei mennyt juomaa vettä ja ajattelin et ehkä sil ei ole jano mut sit kun piti kokoontua valmentajan ympärille niin poika sanoi et haluaa juoda.
Sanoin että nyt on myöhästä ja että mene sinne valmentajan luo. Se ei totellut vaan meni hakee vesipullonsa ite mun mummokärrystä koska mä en suostunut hakee sille koska ei ollut juomataukoa enään. Se sanoi että voi kuunella samalla kun juo.
Mutta valmentaja odottikin että kaikki ovat tulleet paikalle ennen kun alkavat puhumaan. Poika meni sit sinne ja se valmentaja sanoi pojalle säännöt. Mä olin kerrankin oikeassa mutta silti hävettää kun poika ei totellut. Jalkapallossa saivat juoda milloin haluavat.
Treenien jälkeen isänsä vei mut autolla kotiin mut sanoin että haluan käydä kaupassa joten voi jättää kaupan eteen. Autossa poika antoi repustaan mulle monisteita mitä oli saanut koulusta ja yks niistä koski huomista retkeä. Piti olla eväät mukana.
Mä tunsin taas että kohta iskee paniikki. Mulla on ollut ongelmia pojan eväiden kanssa ja olen saanut kuulla niistä mut mä tiesin että pojan isä on viellä vähemmän tietoinen näistä asioista. Mut pakko mun oli sille mainita asiasta.
No olinhan mä oikeassa, ei se tiennyt edes mitä eväillä meinataan. Hänellä ei kuulemma ollut kotona mitään eväitä sille niin mentiin sitten kaikki kolme kauppaan. Tämä asia kun tuli puheeks vasta autossa niin hän ei ollut tajunut ottaa lompakkoa mukaan.
Mä sanoin että maksan ne eväätkin. Hoidin eka omat ostokset ja sitten mietittii eväitä mut siinä oli kyl paniikkia vähän kaikilla ja isänsä oli ihan pihalla siitä mitä on oltava ja poika on nirso ja mulla on Asperger ja siinä sit piti miettiä ja pojallekin tuli jo itku ja se lähti kävelee hetkeks muualle.
Mä jankutin leivästä ja jugurtista mut tunsin silti olon epävarmaks mut ostettii sit kolme riisi fruitin tapaista jugurttia mut halvempaa merkkiä ja sit se osti paahtoleipää. Mä tunsin epävarmaks ne eväät mut en jaksanut välittää enempää. Poika on isän luona nyt ja se saa ottaa vastuun.
Kun ostokset oli hoidettu niin poika lähti isänsä kanssa autolla isän luokse ja mä lähdin kävelee kotia päin. Huomenna poika tulee taas mulle koulun jälkeen.
---
Kello on 22.38. Olen nyt ollut kotona jonkin aikaa väsyneenä. Mielessäni oli että yks rukous on myöhässä mut ajattelin et jos mä meen heti rukoilee niin mun keskittymiskyky on todella surkea. Tyhjensin kauppakassin, istahdin taas kerran kattomaan "olet mitä syöt" jonka jälkeen suljin TV:n ja aloin kirjoittaa blogivihkoon.
Mut sit tuli stressiä ja päätin et on parempi rukoilla ensin ja jatkaa sit kirjoittelua. Kävin rukoilemassa kolme rukousta peräkkäin mut "onneks" vaan yks oli myöhässä. Sit otin neljä leipää ja maitoa koska olen menossa nukkumaan niin ei ole hyvä ottaa teetä. Samalla katoin sitä kun kuvasin poikaa treeneissä.
Hitsi siinä "olet mitä syöt" ohjelmassa se nainen sai kotiinsa täysin samanlaisen juoksumaton mikä mulla on mut vaaleanpunaisena. Se kun oli siinä juoksumatolla niin koitin kuunella pitääkö se juoksumatto samanlaista vinkunaa mitä mun pitää.
Ei se mun mielestä pitänyt tai sitten saivat äänimiehet tai mitkä lie vaimennettua sen vinkuvan äänen lähetyksessä. Mun pitäis kyl kysyä valmistajalta että onko se vinkuna normaalia mut se on kans näitä asioita joita pitäis tehdä. Ehkä otan mun avustajalle sen puheeks.
Nyt on pakko mennä ottaa piilarit pois, pestä hampaat ja painua nukkumaan.
