lauantai 10. elokuuta 2013

Minä ja mun sairaudet.

Perjantai 9 elokuuta 2013.

Kello on 9.22. Heräsin jo 4.30 ja olen juuri saanut eilisen blogitekstin valmiiks. Söin myös ruokaa ja nyt on suklaakippo naaman edessä. Pitäis alkaa tiskaa mut on katottava et en myöhästy lääkärin luota. Ei huvittais yhtään lähteä bussilla menee.

Poika nukkuu yhä vaik kävin laittaa TV:stä lastenkanavan päälle ja laitoin myös valot päälle. Mut mun on kumminkin alettava nyt tiskaa.

---

Kello on 10.25. Sain just tiskattua ja vihdoin herätettyä pojan. Sanoin sille et tulee syömään ennen kun mä lähden.

---

Kello on 12.20. Istun sairaalan aulassa ja olen 40 minuttia etuajassa koska kerkesin aikaisempaan bussiin. Täälläkin on kauppoja lähellä mut en viitti mennä sinne koska joutuisin raahaa ne ostokset mukanani bussissa ja eihän se maito säilyis.

Sairaala.
Poika jäi kotiin/pihaan ja isänsä on siitä tietoinen. Sovimme et jos pojan täytyy soittaa eikä saa muhun yhteyttä niin voi soittaa isälleen. Jäin miettii kun pojalla on pre paid liittymä niin silhän voi loppua rahat milloin vaan ja mitäs jos tulee tarve soittaa mut ei pysty?

Mitäs jos hankkisin hänelle Eid lahjaksi uuden paremman puhelimen ja kunnon liittymän. Ei tarttis pelätä et rahat loppuu kesken. Sit ajattelin sitäkin et hän on aina lainaamassa mun ja isänsä puhelinta kun haluaa ladata pelejä ja samalla kuluttaa akkua.

Mua eniten ärsyttää kun joka kerta kun laitan netin päälle niin tulee jotain peli juttuja mistä en ymmärrä mitään ja monesti hän ei laita kännykkää lataamaan vaikka pyydän. Jos sil ois oma niin voisin poistaa mun kännykästä hänen pelit ja sen sijaan ladata mitä MÄ haluan. Ja hän ei kuluttais mun akkua ja mun ei tarttis kuunella sitä kitinää et saako pelaa mun kännykällä.

Kun oikeesti täytyy myöntää, se on nykynuorison lelu. Lelut huoneen nurkassa saa mennä pölyn peittoon. Hänen puolesta saan myydä ne kirppiksellä ja se sanoo jo jotain. Mut nykynuorison lelut ovat siitä huonoja et ne saatetaan varastaa, mut täytyy kattoo se vakuutuspuoli. Ja kuulemma serkkunsa Suomessa on ladannut jonkun ohjelman minkä kautta he voisvat chattailla keskenään.

Mut onko mul varaa? Pitäis mennä myös hammaslääkäriin. Yks vaihtoehto ois et se ois Eid lahja sekä multa että isältä. Sen vois ottaa mun nimellä mut isänsä maksaisi joka kuukausi osansa mulle. Tai ehkä ei alussa, olenhan mä hänelle velkaa et ehkä sit kun velka on mennyt umpeen.

---

Mut nyt kello on 12.37. Soitan viel kerran pojalle ja meen sit imoittautuu ja lähden sit sinne minne pitää. Tääl on kylttejä et pitää yrittää välttää kännykän käyttöä ja joillakin osastoilla on suljettava puhelin. Siks haluan soittaa pojalle viellä kerran.

---

Kello on 14.42. Istun bussissa. Kuskilla on radio päällä ja sieltä tulee Kentiä. Se oli n. 10 vuotta sitten suosiossa. Muistan sen siitä kun muutin 10 vuotta sitten Ruotsiin ja vähän sitä ennen kuuntelin Kentiä ja yritin ymmärtää mitä he lauloivat mut se ei mennyt hyvin. Tulee muistot mieleen.

Vaikee kirjoittaa bussis mut yritän. Olin sairaalas ja oon menos kotiin, tai meidän keskustaan. Soitin ennen bussiin menoa pojalle ja sanoin että käyn ensin hoitamassa yhden jutun ja soitan sitten kun voi tulla mummokärryn kanssa meidän keskustaan.

Se "juttu" on se mahdollinen kännykkä. Kun se on lahja niin eihän hän voi olla mukana ja jos en sit ostakkaa niin ei tarvi pettyä kun ei edes tiedä et olen suunnitellut kännykän ostoa. Ellei se lue tätä blogia, mut se riski on otettava.

Saan maanantaina tietää saanko aloittaa sen internetterapian sosiaalifobiasta. Hän sanoi et se ei monesti ole Asperger henkilöille sopiva aloittaa sitä terapiaa mut mä kumminkin olin "erikoinen" eli en toimi niin kun Asperger henkilö yleensä toimii joten mulla vois onnistua se terapia.

Mut kuulemma mulla on selvä sosiaalifobia ja masennusta tällä hetkellä mitä en odottanut. Mun mielestä voin paremmin mitä oon joskus voinut.

Ok, kohta ollaan perillä joten vihko reppuun...

---

Kello on jo 20.54. Pääsin bussilla perille. Menin eka sen operaattorin luo jonka liittymä pojalla on juuri nyt mut siellä oli ahdistavaa. Paljon ihmisiä, jouduin jonottaa pitkää, synkkää musiikkia taustalla ja tuli kuuma. Aloin sit miettii et miks mä hankin pojalle taas heiltä liittymän kun just sanoin entiseni heiltä irti.

Päätin mennä heille joiden luona mul on nykyinen liittymä. Siel oli vähemmän ihmisiä, parempi sisustus eikä ollut niin hiostavaa. Ja mikä parasta, kaikki myyjät oli naisia! Toisessa oli kaikki miehiä. Ja musiikki oli rauhallisempaa eikä niin kovalla.

Sieltä mä sen kännykän sit ostin, 199kr/kk. Puhelut mun ja pojan välillä ei maksa mitään ja jos hän soittaa vaik isälleen (sil on eri liittymä) niin vaik hän soittais sille yli 199kr edestä niin silti maksais vaan 199kr eli hänen laskut tulee aina olee 199kr.

Ja sit siihen kuului muistaakseni vain 0.5gb netti mut mä olin aatellut et ei se tarvi nettiä ollenkaan kun kotona on netti mut olkoon kun ei toi 0.5gb ole niin iso määrä ja loppuu aika nopeasti.

Pojan uusi kännykkä.
Soitin sit pojalle et tulee meidän kauppakeskukseen ja ottaa mummokärryt mukaan. Eka ei kiinnostanut mut kun sanoin et mul on yllätys niin oli heti valmis tulee. Mut se oli vähän pettynyt koska luuli saavansa Nintendo 3DS:n mut oli kumminkin iloinen uudesta puhelimesta.

Sit menimme kebabille Eidin kunniaksi ja hän otti kebab ranskalaisilla ja mä kanaa ja riisiä. Siellä oli aika täyttä ja työntekijöillä riitti puuhaa.

Sit menimme hammaslääkäriin, varasin itelleni tarkastusajan ens tiistaiks. Se maksaa yli 600kr ja vaik voin saada laskun niin silti mietin että yritänkö löytää jostain halvemmalla hoidon tai jättää kokonaan menemättä. Täällähän on kilpailuttaminen myös hammashoitoloiden suhteen joten on mahdollisuus valita se mikä on mieleisin.

Mut mä oon nyt satsannut muutenkin mun terveyteen paljon mut en ulkoiseen terveyteen vaan sisäiseen terveyteen. Terveyteen mikä löytyy aivoista. Jo työkkärissä ravaaminen voidaan laskea terveyteen satsaamiseks koska saan heiltä erikoisavun. He auttavat mua ettii mulle työn missä mun aivoilla vois ehkä pärjätä.

Kotiapu on juuri alkanut jotta ruoanlaitto, siivoaminen ym. sujuis multa paremmin. Tänään tapasin lääkärin koska haluan päästä sosiaalifobiasta eroon, sinne meni 350kr ja mitä en muistaakseni ole maininnut niin olen ilmoittautunut yhdelle Asperger kurssille.

Se on kurssi vanhemmille joilla on Asperger. Siis lapsilla ei ole tai voi olla mut ei ole pakko olla Asperger mut vanhemmilla tai toisella vanhemmista on Asperger. Ja mulla on niin mä olen ilmoittanut itteni sinne. Mä sain nyt kirjeen missä luki että mun täytyy sähköpostitse ilmoittaa että olen yhä halukas kurssille ja sit saan ajan samantyyppiseen haastatteluun missä olin tänään ja kattovat että onko se kurssi mulle sopiva.

Sitten mä syön niitä lääkkeitä ja sen takia pitäis siihenkin lääkäriin ottaa yhteyttä joka niitä lääkkeitä määrää koska haluan ehkä vaihtaa tai sit aloittaa ADHD:nkin suhteen jonkun terapian. Mut se saa nyt jäädä koska on niin monta muuta palloa ilmassa!

Jos nyt siirryn aivoista silmiin niin mulla on karsastus minkä takia mul on piilarit ja optikolla käyn välillä näöntarkastuksessa ja sinne menee kans rahaa. Olen monta kertaa saanut heiltä kuulla et pitäis myös olla silmälasit mut sanon et ei ole varaa.

Ja nyt sit toi hammaslääkäri! Yli 600kr yhdestä käynnistä! Tekis mieli jättää se myöhäsemmäks mut mä olen jo 9 votta sitä siirrellyt. Mul on yks toinenkin ongelma mut siitä ei sen enempää.

---

Kello on 23.06. Söin loput kebabit mitä en jaksanut syödä kebabilla ja nyt olen valmis menee nukkuu. Poika yrittää myös malttaa mennä nukkuu, kunhan pääsee kännykästään eroon. Sil on viel hampaanpesu jäljellä.

Kebabia iltapalaksi.
Mä alan olee huolissani mun rahan käytöstä. Se mihin rahani käytän ei kyl ole mitään turhaa mut kun ei raha tunnu riittävän kun ei ole töissä. Moni kiva asia jää kyl tekemättä/ostamatta. Yks mitä kaipaan on laivalle/Suomeen pääsyä.

Muutama ruotsinsuomalainen kaveri kävi Suomessa kesälomalla mut mä homehdun täällä. Ei mul edes ole ollut varaa sisäiseen bussilippuun joten olen ollut lukittuna täällä meidän kaupunginosassa. Siksi tän päivänen bussimatka tuntui ainutlaatuiselta. Pitkästä aikaa julkisessa kulkuneuvossa. Se tunne oli siitä huolimatta vaikka tykkään enemmän kulkea junalla mitä bussilla.

Ne patjat haluaisin myös ostaa ja muitakin suunnitelmia on sekä olen velkaa ihmisille. Tosin onhan mulla velkojen takaisinmaksu kokoajan menossa kun opintolainaa makselen mut ei siitäkään pääse eroon koron takia.

Tosta pojan puhelimesta olen tyytyväinen et sain ostettua kunnon Eid lahjan mut silti kun elää tiukilla niin ajattelee et teinkö oikein. Toisaalta ei se ole kivaa sanoo pojalle kokoajan että ei ole varaa tai millä rahalla mä muka ostan.

Mä aikaisemmin kirjoitin mun silmistä. Nyt on piilarit pois kun olen menossa nukkumaan ja se on oikea silmä joka karsastaa. Se tuntuu aika inhottavalta. Väsyneenä voi karsastaa piilareidenkin kanssa niin ilman piilareita se vasta onkin inhottavaa.

Mun piilareiden vahvuuksia nostetaan joka kerta kun käyn näöntarkastuksessa ja olen miettinyt että jos mul ois ne silmälasit niin ei ehkä niitä vahvuuksia tarttis nostaa. Mut ei niihin ole varaa. Viimeks kun mulle ehdotettiin osamaksua niin se oli yli 700kr/kk! Piilareista mä maksan sentään vain n. 200kr/kk ja näöntarkastus kuuluu hintaan.

No mut mitä mä valitan. Tossa aikaisemmin näyttivät jossain urheiluohjelmassa ruotsalaisesta uimarista joka on täysin sokea ja silti se sinnitteli ruoanlaiton kanssa jne. Mä sentään nään mitä mä teen.