Kello on 4.45. Uni ei tule. Olen selvästi väsynyt mut päässä pyörii ne ajatukset. Huomenna on pakko hoitaa viralliset asiat ja ne on hoidettava ennen kun virastot menee kiinni. Ei kun tänään siis... vuorokauden rytmi on vähän sekaisin. On vaan pakko nukahtaa.
---
Kello on 6.07. Makasin sängyssä, yritin nukahtaa, mut ei siitä tullut mitään. Ajattelin mm. virallisia papereita jotka oli hujan hajan keittiön pöydällä ja nekin pitäis keretä järjestää ennen kun lähden ulos niiden kanssa. Mutta sitten mulla välähti...
Ajattelin et jos en kerta unta saa niin miks mä makaan tässä tekemättä mitään ja aika vaan kuluu. Joten mä pomppasin ylös sängystä ja hoidin ne paperiasiat kuntoon. Pakkasin myös kaiken niin et on helppo vaan lähteä päivällä. On vähän helpottunut olo mut nyt on yritettävä nukkua taas.
---
Kello on 13.31. Heräsin just vaik tekis mieli nukkua viellä. Lämmitän pojalle ruoan, hoidan ite aamurutiinit ja koitan sit keretä hoitaa asioita ennen kun virastot menee kiinni.
Oon todella pahalla päällä. Sossusta tuli kirje et mun on haettava 10 paikkaan töihin mitkä voisin selvitä mut minne hitto?!!! Ehkä eri kaupat mut mä kyl kerron CV:ssä totuuden et oon tämmöinen vammanen paska joka ei osaa mitään, et mieti kahdesti!
 |
| (http://www.norden.org/sv/norden-foer-dig/flytta-inom-eller-till-norden/flytta-till-finland/information-foer-funktionshindrade) |
Kello on 17.18. Viralliset asiat on hoidettu. Luulin et joudun odottaa työkkäris ikuisuuden mut hämmästyin kun siel ei ollut yhtään jonoa ja mun ei tarvinnut edes jäädä odottaa käsittelijää vaan tiskin takana oleva nainen osas heti neuvoa mua.
Otin hänelle puheeks senkin mitä sossu vaatii ja hän ymmärsi mun huolen mut kehotti silti hakee 10 paikkaan töihin mikäli sossu niin vaatii jottei mulle tule ongelmia. Sanoin et mä kirjoitan mun CV:hen rehellisesti mun tilanteen ja jos joku haluaa mut palkata erikoistuella niin mikäs siinä.
Voin jättää mun käsittelijän numeron myös CV:hen ja se virkailija sano et voin tehdä ihan hyvin niin. No ehkä mä sit tähtään eri kauppoihin. Pärjäsinhän mä myös siel ruokakaupassa aika hyvin missä olin harjoittelussa vaikkakin tuli se pieni välikohtaus pomon kaa kun olin jättänyt jääkaappi tuotteita huoneenlämpöön.
Työkkärin jälkeen menin sossuun. Otin muutaman kopion ja jätin tiskille. Ennen kun tuli mun vuoro niin seurasin kun joku mies ei ollut tyytyväinen virkailijansa vaatimuksiin. Se valitti mm. paperimäärästä mikä hänen pitää hankkia jne...
Se ei ollut tyytyväinen vaik virkailija kuin yritti selittää ja sit se virkailija lopulta kysyi et haluaako jutella huomenna hänen pomonsa kanssa. Mä sain hoidettua asiani ja kun olin lähdössä pois niin huomasin sen miehen yhä väittelevän virkailijansa kanssa.
Myöhemmin näin yhden miehen joka kulki kävelykepin kaa hyvin huterasti ja koitti kerjätä rahaa. Mä vaan ajattelin mielessäni että mitä mä valitan, mulla menee ainakin paremmin mitä hänellä.
Kävin sit ostamassa postimerkit työttömyystuki ja asumistukihakemuksiin kioskista. Se kioskin myyjä joutui toputtelee paria lasta kun toinen meni hakee irtokarkkia ja toinen haki maapähkinä pussin. Vanhemmat eivät oikein pitäneet silmällä.
Kävin myös viereisessä kukkakaupassa kattelemassa kukkia kun sain sen lahjakortin kauppakeskukselta. Lahjakortti jäi tosin kotiin mut ajattelin silti katella, ehkä mä saan päätettyä mitä ostan ja tuun sen ostaa myöhemmin. En saanut kumminkaan päätettyä.
Huomasin et pikkulintukin oli eksynyt kukkakauppaan. Raukka yritti lentää pois eikä tajunnut et siinä on ikkuna. Kävin myös kirjastossa kotimatkalla mut mitään ei lähtenyt mukaan tällä kertaa.
Kun pääsin kotiin niin päätin lukaista kotiapuun liittyvän selvityksen. Sorry jos käytän ihme sanontoja näistä virallisista asioista, mä kun oon tottunut käyttää ruotsinkielisiä nimityksiä. Mutta kumminkin, tiesin jo et se on myönnetty mut lukasin sen päätöksen perustelut läpi.
Siinä meni aikansa koska siinä luki vähän mun taustaaki, jotkut asiat ovat menneet vanhaksi ja mun täytyy ilmoittaa sähköpostitse niistä mitkä eivät enään pidä paikkaansa. Tuli taas sellainen vammanen olo ja verorahoista sekin apu tulee. Mut oon tietty iloinen et saan sen avun.
---
Kello on 18.17. Poika tuli jonkin aikaa sitten kotiin ja alkoi pelaa mun kännykällä ensin jalkapallo peliä ja myöhemmin Candy crushia. Mun pitäis jaksaa rukoilla ja tiskaa niin toinen tulee houkuttelee mua Candy crushillä.
Ovikello soi ja poika lähti sitten taas ulos. Mua väsyttää ja maha valittaa kokoajan vaik kuin käsken sen olla hiljaa. Taidan lepää hetken ennen kun alan hoitaa muita askareita.
---
Nyt on kello 23.34. Ollaan syöty kevyesti ja molemmat olemme omilla koneillamme. Mä olen taas nolona lainannut 500kr pojan isältä. Hän sanoi että lopettaa ehkä ne kauppahommat koska hänellä ei ole aikaa pojalle. Ymmärrän hyvin, toivotaan että löytää itelleen jonku paremman bisneksen mikä antaa myös enemmän aikaa olla pojan kanssa.
Mul tuli tänään taas sellainen ahdistus et aloin taas kaipaa Suomeen. Mitä mä täällä elän verorahoilla? Se ois eri asia jos tulisin sodan keskeltä mut mä voisin ihan hyvin asua kotimaassani, ei mulla ole ollut tarvetta paeta sieltä. Sit mä tuun tänne elää toisten verorahoilla. En sano "ruotsalaisten verorahoilla" koska hyvin iso osa veronmaksajista ovat ulkomaanlaisia.
Mut katotaan... mun on nyt ainakin pari vuotta oltava täällä kun mulla on parin vuoden maksuaikasopimus kännykästä mut katotaan sitten mihin suuntaan mun elämä on lähtenyt menee.
Nyt pitäis miettii syötävää... Olin ajatellut että sitä spaghettia on jäljellä ja kastiketta onkin mutta makaronia on hyvin vähän ja se gluteeniton ei oikein ole syöntikelposta mun mielestä. Mut olen pitänyt sitä silti jääkaapis kun en raaski heittää roskiin.
Tänään tuli muuten se mun vanhan kännykkäliittymän vika lasku ja se oli pieni helpotus kun summa oli vain 190kr kun normaalisti se on 423kr. Se nyt helpotti sit vähän. Mut nyt on pakko lopettaa tähän ja keskittyä miettii sitä ruokaa ja sit pitää keretä pelaa Candy crushia. :)
