Heräsin muistaakseni 12.30 aikoihin siihen kun poika huuteli jotain syömisestä. Nousin ylös, kävin vessassa ja laitoin syötävää. Ite otin neljä leipää ja teetä ja pojalle annoin maitoa, ison palan kurkkua ja lautasellisen spaghettia. Hän joi myös vettä.
Olin piilottanut hänen Ramadan kalenterinsa huoneeseen ja pyysin etsiä sen ja hän löysikin sen aika äkkiä. Olin laittanut kaks pientä Snickers suklaapatukkaa sinne. Kaks sen takia koska ei saanut mitään ekana Ramadan päivänä.
---
Nyt on kello 13.57. Periaatteessa pitäis tiskit tiskaa mut sossu menee pian kiinni, samoin pankki joten on pakko kiiruhtaa hoitaa virallisia asioita ensin.
---
Kello on 17.43. Sain käytyä asioilla. Menin ensin Nordeaan hakemaan tiliotetta jonka jälkeen menin sossuun. Otin hakemuksen ja istahdin alas. Täyttelin hakemusta kohta kohdalta ja kattelin tiliotteesta mitä tuloja olen saanut viime kuussa ja mitä saan tässä kuussa ja kuin paljon suunilleen.
Työttömyystuki, asumistuki, elatustuki, lapsilisät... kaikki vaan tukiaisia. Ja se sossutuki tietty lisäks. Ei yhtään palkkaa, ei edes opintotukea! Alkoi taas ahistaa. Olen tietty iloinen siitä mitä mul on kuten katto pään päällä, kraanasta tulee puhdasta vettä ja sähköt toimii ympäri vuorokauden. Maassa on rauha ja mua autetaan taloudellisesti ettei mun tarvi kadulla asua ja kerjätä ruokaa.
Mut se apu tulee toisten palkasta. Ihmisiltä ei kysytä "haluatko auttaa tätä köyhää naista ja hänen poikaa" vaan heiltä otetaan se raha väkisin. Se raha ei edes käväse heidän tilillä vaan se laitetaan suoraan mun tilille. Raha jonka he ansaitsevat tekemällä tunnollisesti töitä.
Haluaisin mielummin olla se jonka palkasta otetaan se raha. Nyt oon ollut kuukausi kuukauden jälkeen se joka on ottanut muilta apua vastaan. Mut miten näillä aivoilla tehdään töitä? Kysynpähän vaan! Ei tehdä ei! Ei ainakaan vuosi tolkulla ja ilman työnantajan haukkumisia.
Sit ollaan taas työttömiä ja jatketaan niitä hiton kaavakkeiden täyttelemisiä! Otin muutaman ylimääräisen kotiin kun tuskin mä töitä saan ja vaik saisinkin niin en mä siel kauan olis kun taas täyttelisin kaavakkeita.
 |
| Sossupaperit. |
Menin sit kauppaan. En yleensä mene just siihen kauppaan koska siellä on ahdasta ja vaikeeta päästä eteenpäin koska myös asiakkaita on paljon. Se on myös kalliimpi kauppa mitä muut lähikaupat mut jos kerta asiakkaita riittää niin miks laskea hintoja. Mut siellä on helppo saada paniikkikohtauksen enkä kyl menis sinne töihin.
Mut nyt menin ostoksille sinne kun halusin ostaa pojalle Ramadan kalenteriin pikkusuklaita ja heillä yleensä on niitä ja olin oikeassa. En viitti kumminkaan mainita mitä kaikkea hänelle ostin siltä varalta jos hän sattuu lukee mun blogia hehe. Ostin myös tunisialaisia taateleita. Yleensä en tykkää taateleista mut päätin ostaa pienen pakkauksen maistiaiseks kun ne kuulemma pitää nälän kursissa. Paasto yleensä rikotaan taateleilla ja myös ennen paaston alkamista otetaan taateleita.
 |
| Ramadan kalenteri. |
Ne taatelit olivat niin hyviä että voisin syödä niitä kuin karkkia söisin. Yks toisensa perään. Ne maistui karkilta. Haluan ostaa lisää. Poikakin sanoi ettei tykkää mut kun maistoi niin mielipide muuttui. Mun tekee mieli popsia niitä kokoajan mut täytyy hillitä itteni jotta säästyis kun en välttämättä mene huomenna kauppaan.
 |
| Taatelit. |
Aloin ihmettelee tätä ja miettii että olenkohan mä maksanut kaikki laskut. Sit mä muistin että mähän olen hankkinut 3kk sitten uuden liittymän ja irtisanomisaika on nyt mennyt umpeen. Siksi se SIM-kortti ei toiminut. Hain uuden liittymän kortin ja sen jälkeen kaikki toimi taas. Se numero on tietääkseni väliaikainen ja tuun saamaan entisen numeroni taas käyttöön mut en tiedä milloin ja miten.
Mut mua ärsyttää nyt kun pitää tutuille ilmoittaa väliaikaisesta numerosta ja virastot on viellä pahempi. Ja mä olin just jättänyt sossupaperit sisään missä lukee se mun edellinen numero! No mä kun olin saanut vaihdettua SIM-kortin niin päätin kokeilla toimiiko netti.
No totta hitossa meidän langaton netti toimii mun kännykässä mut mun pitää kokeilla uuden liittymän nettiä (mobiilidata) ja kokeilinkin myöhemmin ja toimi hyvin. Mut just silloin laitoin langattoman päälle ja jäin nettiin pidemmäks ajaks.
Se että on koneeton päivä ei tarkoita että voin pitää koneen kiinni ja olla kännykän kautta netissä. Mun pitäis muuttaa nimitykseks "netitön päivä". Aloin kuuntelee sit kappaleita ilman instrumenttejä Youtubesta samalla kun kirjoitin blogia.
---
Nyt kello on 18.46. Kännykkä on hiljentynyt. Istun keittiöpöydän ääressä ja kirjoittelen blogia. Poika makaa sohvalla ja on koneella vaik on konee... netitön päivä. Hän oli saanut luvan olla koneella sen aikaa kun olen asioilla mut nyt pitäis koneen jo olla kiinni.
Eteisessä loistaa Ramadanvalot (jouluvalot) ja tiskit mun selän takana odottaa tiskausta. Ne ois pitänyt tiskaa heti kun tulin kotiin mut jumiuduin nettiin. Onneks on vaan muutama astia tiskattavana. Pyykkiä pitäis pestä mut siirrän huomiselle. Hitsi olin ajatellut et en mene huomenna ulos mut ehkä se uus numero pitää jättää sossuun ja hakee työttömyystuki hakemus, en tosin tajua miksi. Vastahan mä jätin hakemuksen sisään.
Tietty tulee taas mieleen ostaa kaupasta jotain. Millä rahalla? Ei hitto mun on pakko saada töitä jostain. Jospa sen kirjan kirjoittaisin kun tää blogiin kirjoituskin on jo tuonut "työkokemusta" vaik en mä tästä palkkaa saa hehe.
Nyt on mentävä vessaan ja hoitaa sit ne tiskit. Poika vois myös sulkea koneensa. Ai hitto se asumistuki hakemus on myös täytettävä, arabian opiskelut ovat menneet laiskuuden puolelle taas ja niitä housuja pitäis korjaa. Ai juu tänään on torstai eli kukille pitäis antaa sitä ravinnetta ja onhan ne hyllyt ja kaapit siivoomista vailla.
Kyllä se pläääh tunne tuli taas vaik otin molemmat lääkkeet. "Yks asia kerrallaan" on ajateltava jottei ahistuisi. Kaikkea ei voi tehdä kerrallaan vaan tekee sen mitä kerkii, pääasia on et en jää paikalleen vaan aloitan toisen asian kun yks asia on hoidettu.
---
Kello on 00.29. Kukat sai ravinnetta ja tiskit on tiskattu mut olen myös aiheuttanut lisää tiskiä koska makaronilaatikko on uunissa. Senkin kanssa onnistuin taas tunaroimaan. Makaronit kun olin keittänyt niin huomasin että oli liian vähän. Pienen laskemisen jälkeen totesin että keitin 300g makaronia kun piti keittää 500g. No ei auttanut muu kun keittää 200g lisää, ilman lihaliemikuutiota. Hyvin se lopulta meni vaik tottakai ruoanlaitto viivästyi vähän.
Jäin miettii uskallanko syödä sitä ruokaa kun käsissä alkoi vähän kutiaa kun rikoin kananmunia kulhoon ja sit vähän jäi mun käteen myös. Sit tunsin vähän hengitysvaikeuksia tosin en tiedä kuvittelinko. Mun perheessähän on oikein rajua kananmuna-allergiaa joten ei olis ihme jos mulle puhkeis yhtäkkiä. Enhän mä ollut ennen siitepölyllekkään allerginen kunnes se allergia puhkes yhtäkkiä vaan sukulaisreissulla. Mulla kun ei ole mitään avaavia allergialääkkeitä mitä mun perheenjäsenillä taas on. Mutta Jumalahan se lopulta päättää meneekö multa henki vai ei.
