keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lokin poikanen sai huomiota.

Tiistai 9 heinäkuuta 2013.

Yleensä aloitan kirjoittamisen siitä kun herään. Mut nyt aloitan siitä kun on jo aikainen aamu ja en ole saanut viel unen päästä kiinni. Kello on siis nyt 4.33. Poika nukkuu ja puhui myös vähän unissaan mut en saanut selvää sanoista.

Aurinko on noussut ja se loistaa taas sälekaihtimen läpi. Tuuletin on päällä vaik ei ole pyykkiä kuivumassa. Poika haluaa pitää sen päällä koska on kuuma ja mä haluan pitää päällä koska se pitää ihanan tasaista surinaa. Se peittää monen muun häiritsevän äänen ja siihen surinaan on helppo nukahtaa.

Mut nyt ei uni tule vaikka tuuletin on päällä. Otin aikasemmin kännykän käteen ja luin netistä keinoja miten voin saada paremmin unen päästä kiinni. Tämä ajatusten kirjoittaminen paperille oli yksi neuvo. Siel oli muitakin neuvoja kuten lukeminen, kofeiinin jättäminen ja ettei ole koneella juuri ennen nukkumaan menoa mikä ei mulle kyl ole helppoa.

Yksi kommentti oli mielenkiintoinen. Hän kirjoitti että pärjää keväällä vain 4 tunnin unella, syksyllä on nukuttava 9-10 tuntia ja talvella hän ei edes välttämättä kerkeä vaihtaa yöpyjamaansa. Eli kesällä kun on valoisaa ei ehkä tarvi nukkua sitä 9 tuntia niin kun nyt olen nukkunut.

Yksi ohje oli myös et pakottaa ittensä ylös aikaisemmin vaik se voi olla alussa vaikeeta mut siihen tottuu. Näin ollen uni tulee myös helpommin kun menee nukkumaan.

---

Kello on 4.44. Tunnen et kroppa on valmis menee nukkumaan mut aivot ovat pirteellä päällä. Eli samaan aikaan kun aivot antaa ajatusten lennellä niin kroppa huutaa lepoa! Mut niissä ohjeissa oli myös et ei pidä väkisin mennä nukkumaan vaan sit vasta kun keho antaa merkin et "väsyttää" niin sit on mentävä nukkuu. Mut siitä ei ollut keskustelua että miten toimia jos kroppa ja aivot ovat asiasta eri mieltä.

---

Heräsin 12.20 siihen kun aivastelin monta kertaa ja kun yhtään nenäliinaa ei ollut lähettyvillä niin oli pakko nousta ylös sängystä. Väsyttää yhä mut yritän olla menemättä nukkumaan jotta uni tulis paremmin sit yöllä taas. Poika nukkuu sohvalla. Jäin vähän miettii allergialääkkeen tehoamista kun mä kerta aivastelin ja nyt tunsin silmissäkin pientä kutinaa.

---

Kello on 15.10. Poika heräs aikoja sitten ja laitoin leipää ja teetä. Katoin eka suurinta pudottajaa TV:stä ja sen jälkeen poika halusi vaihtaa kanavaa. Hänen suureksi pettymykseks huomattiin että Nickelodeon ei toimi. Mä olin helpottunut sillä nyt mun ei tarvi soitella siitä kanavasta, yks asia siis hoidettu.

Mut poika oli tietty surullinen kun ei nää enään Turtlesia ja mullekin jäi vähän mielipaha kun jää moni hyvä ohjelma nyt näkemättä kuten Paavo Pesusieni mut samalla se kanava oli täynnä roskaohjelmia joita poika katsoi vaikka kielsin joten parempi siis näin.

Tilalle tuli Nick Jr. joka on tarkoitettu 2-6 vuotiaille ja meil on yks lastenkanava lisää jonka nimi on Barnkanalen mikä näkyy kaikilla, ei siis ole maksullinen. Mut nyt poika kattoo mielummin sitä Barnkanalia kuin Nick Jr. kanavaa ja jos huomaan et sitä ei se Nick Jr. kiinnosta niin vaihdan sen kanavan johonkin muuhun.

On itseasiassa parempi et on vain yks lastenkanava. Omassa lapsuudessani ei ollut erikseen lastenkanavaa (ei ainakaan meidän kotona näkynyt) vaan katottiin pikku kakkosta, puolikuutta ja sit joku Maija mehiläinen tai vastaava. Ne ohjelmat tuli silloin kun tuli ja muut ajat leikittiin joko sisällä tai ulkona. Kännyköitä ei myöskään ollut millä pelata pelejä.

Sain tiskattua. Olin ajatellut et poika voi sen aikaa olla juoksumatolla ja käydä suihkussa mut nyt on myöhäistä. Poika päätti sen sijaan istua TV:n ääressä ja aamupalakin meinas jäädä ottamatta kun oli niin keskittynyt TV ruutuun. Onneks kerkes kumminkin syödä. Juoksumatolle ei kuulemma halunnut mennä koska joutuu sit menee suihkuun. Mut nyt on lähdettävä sinne apteekkiin.

---

Kello on nyt 18.23. Kävimme pojan kaa apteekissa ostamassa mun ADHD lääkkeet, allergialääkkeet ja suuvettä. Rautatabletteja oisin myös ostanut mut kuulemma niitä ei pidä ottaa jos ei lääkäri ole todennut että mulla on raudanpuute.

No nyt selvis syy siihen miks heil on aina ne tabletit kassalla piilossa eikä hyllyllä esillä. Ne jäi siis ostamatta. Se suositteli jotain nestemäistä rautajuomaa mut ei ollut varaa siihen. Sanoin pojalle että kaupassa ne ovat halvempia mut sinne kun päästiin niin huomattiin että ne oli loppu. Rautavalmisteet jäi siis kokonaan ostamatta.

Apteekkiostokset.
Ostettiin kaupasta sit kaikkee muuta ja kotimatkalla nähtiin sitten lokinpoikanen joka oli loukannut toisen jalkansa. Häntä sitten ihasteltiin ja yks nainen mietti samaa kun minä että pitäiskö soittaa jonnekin. Alettii puhuu asiasta ja sanoin että luulen että se pitää napata ensin kiinni ja sit vasta soittaa ja hän kysyi että haluanko auttaa häntä nappaamaan kiinni mut en oikein ollut valmis ilman hanskoja kun ei sitä tiedä mitä bakteereita sekin karvapallo kantaa mukanaan.

Sain sit kuulla läheisen kaupan myyjältä että hän ja vastapäisen liikkeen omistaja ovat molemmat yrittäneet soittaa mut heille on sanottu että asialle ei voi tehdä mitään ja se lintu on annettava olla. Se on kuulemma liikkunut siellä jo kahden viikon ajan.

Mun oli vaikee uskoa sitä todeks etteikö häntä voi auttaa ja ajattelin tehdä parhaani auttaakseni pikkuista. Otin netistä jonkun numeron ylös ja soitin sinne mut he pyysivät (automaatti) että jätän mun numeron niin he soittavat takas. No mä jätin numeroni ja jäin odottelee soittoa.

Siinä jonkin aikaa seistii ihastellen kun toinen viehätti yleisöä suloisuudellaan ja kiljui niin söpösti (toisin kuin aikuiset lokit) kunnes muistin mun ruoat mummokärryssä. Sanoin pojalle et lähdetään kotiin ja ajattelin että voin mä kertoa linnusta vaik oon kotona.

No olin juuri päässyt kotiin kun soittivat. Olin soittanut eläinpäivystykseen vaik pitää soittaa villieläinpäivystykseen mut he antoivat mulle numeron ja soitin sinne suoraan. Sieltä tuli vastaus että kun kerta se poikanen osaa kävellä itse vaikkakin ontuen niin on parempi antaa hänen olla. Eli sain saman vastauksen kuin muutkin.

Mä sit kyselin kauhuissani kaikenlaista ja sain tietää että hän osaa itse etsiä ruokaa maasta kun kerta pystyy kävelee niin ei hänellä ole hätää. Voi olla että ajan myötä jalka paranee. Hän sanoi myös että vanhemmat lentelee siellä lähettyvillä ja kiljuu poikaselleen ja poika kiljuu takas eli he kommunikoivat keskenään ja vanhemmat ovat tietoisia siitä että hän on siellä. He vaan toimivat siinä mielessä erilailla mitä me ihmiset että aikuiset eivät ruoki poikasiaan sen jälkeen kun poikaset osaa jo ite kävellä (ja lentää) ja ettiä ruokansa.

Lokin poikanen.
Vaik en voi tehdä sille poikaselle mitään niin se puhelu oli silti hyvästä koska sain sit motivaatiota hoitaa muut viralliset puhelut mitkä piti hoitaa. Tosin yhdessä paikassa oli puhelinpäivystys jo kiinni.

Sit aloin kattoo allergialääkkeen pakkausselostetta. Ilokseni huomasin et siinä on pienemmän sivuvaikutukset mitä edellisessä oli. Väsymystä ei ole mainittu ollenkaan ja todella harvinaista (vähemmän kuin yksi 10 000:sta käyttäjästä) ovat uneliaita. Mut tämä lääke olikin kalliimpi ja luulen syyn olevan juuri ne pienemmät sivuvaikutukset.

---

Kello on 19.26 ja petasin sänkyni. Mietein myös jos laittais koneellisen pyykkiä myös pyörimään mut sit totesin että kello on jo aika paljon joten jätän huomiselle. Istahdin sohvalle kattoo ohjelmaa eläinpäivystyksestä joka sattui tulee sopivasti ajattelen tänäpäivästä tapausta mut en tiedä oliko juuri se päivystys jonne mä soitin.

Se ohjelma sai mut itkemään. Yks perhe tuli sinne koiransa kanssa koska sillä koiralla oli kipee jalka. Mutta hänellä oli suurempia ongelmia mitä jalka, hengitysvaikeuksia. He ottivat koiran sisälle mikä oli perheen pikkupojalle kova pala mut äitinsä lohdutti että "huomenna haetaan se kotiin".

Koira nukutettiin ja he kattoivat mikä oli syynä raskaaseen hengitykseen. Syynä oli että sen sijaan että kurkunpää (tai mikä lie) ois laajentunut jotta ilma kiertäis paremmin niin ne supistui joka taas teki hengittämisen lähes mahdottomaksi. Siihen ongelmaan ei ollut olemassa mitään kunnon hoitoa joten hän soitti omaisille.

Puhelimessa hän sopi omistajien kanssa että on parempi ettei se koira herää nukutuksesta eli toisin sanoen se lopetetaan. Silloin mulla tuli itku vaik yritin pidätellä. Ajattelin sitä perheen poikaa joka oli itkenyt jo aikasemmin kun joutuivat jättää koiran sinne ja nyt hän ei saanutkaan sitä kotiin. He tulivat kyl sairaalaan hyvästelemään koiransa.

---

Kello on nyt 23.53 ja mulla on ruoanlaitto menossa. TV on kiinni ja poika on koneella. Eipä tuu mieleen muuta kirjoitettavaa joten lopetan kirjoittamisen tältä erää.