Kello on 4.23. En ole viellä mennyt nukkumaan. Odotan et poika nukahtaa niin saan laitettua Ramadan kalenteriin jotain. Aloin tos aikaisemmin käymään arabiaa taas läpi.
Mä luulen et se mun tuleva "apulainen" tulee sanoo mulle et "Jenni sul on nyt niin monta projektia mieles että et sä voi kaikkea niitä aloittaa samaan aikaan vaan jostain sun on luovuttava."
Mä luulen että mä luovun/siirrän sitä kirjan kirjoittamista ja sen ruotsinkielisen haastattelublogin tekoa. Keskityn mielummin tähän blogiin sekä arabian/Koraanin opiskeluun. Nyt mä haluan arabialaisen TV kanavan myös meille auttamaan kielitaidon parantamista.
Mul on mahdollisuus valita kahdesta kanavasta. Al Jazeera on vaan täynnä sotaa joten en halua sitä kanavaa eli vaihtoehdoks jää mbc kanava mikä ilmeisesti lähettää uutisia, sarjoja, filmejä ja muuta viihdettä koko perheelle.
Mut jotta voin hankkia sen kanavan niin pitää kirjautua mun sivuille ja vaihtaa se kanava toisen kanssa. Mä saan tehdä niin kerran kuukaudessa maksutta. Ongelma on että salasana on unohtunut joten uus on tulossa postitse. Toivotaan et se kerkee tulee ennen kuun vaihtumista niin kerkee vaihtaa sen nyt. Muutoin joudun odottaa kuukauden.
---
Kello on 6.36. Poika nukahti ja mä sain täytettyä Ramadan kalenterin mut mä en saa unta! Olen yrittänyt saada nukutuks mut ei onnistu. Miks yrittää nukkua jos uni ei tule? Siirryin sohvalle ja avasin TV:n. Katon TV Finlandilta aamu TV lähetystä.
---
Kello on 9.11. Mä kattelin TV:tä ja halusin nukahtaa mut uni ei tullut. Kun uni sit vihdoin tuli niin noin tunti sen jälkeen mun sijais sossutäti soittaa mulle ja kysyy jos voin tulla sinne 13.00 tänään. Mä olin just herännyt "tunnin yöunilta" ja sit piti vastaa tommoseen kysymykseen.
Kuulemma menee vaan vartti joten sanoin et ok mä tulen. Puhelun jälkeen ajattelin et pirkule munhan pitäis herätä 13.00 ja herättää poika syömään silloin eikä olla sossutoimistossa mut mahtaako Ramadan ja vuorokausrytmin vaihtaminen olla hyvä syy kieltäytyä, tuskin.
Nyt en saa enään unta. Kiva mennä "tunnin yöunilla" sinne. Poikakin on herätettävä aikasemmin syömään. Alan jo miettii vuorokauden rytmin vaihtamista taas normaaliks sillä erolla et heräisin yöllä syömään ja jatkaisin taas unia mut siinä on se riski et en herää syömään.
Parempi se on jatkaa näin ja sit vaik nukkuu univelat takas päivällä ja virastoille selittää että huojuminen ei johdu krapulasta vaan vähäisistä yöunista.
---
Kello on 11.36. Nukahdin viel jokskin aikaa ja heräsin herätyskellon soittoon. Nyt kroppa sanoo et "painu takas nukkumaan" ja mä kävelen kuin oisin humalassa. Taisin herätä kesken REM-unen.
---
Kello on 14.53. Olin aatellut et jatkan nukkumista kun olen tullut kotiin koska olen nukkunut vain kaks tuntia. Mut en mä saanut nukutuks, itkin vain. Mulla oli taas itsetuhoisia ajatuksia.
Mä olin ihmetellyt miks yhtäkkiä sijainen vaatii mua lähettää työhakemuksen 10 paikkaan kun ei siihen asti vakkari virkailija eikä myöskään työkkäri ollut vaatinut sitä koska olen "sairas". Täällä Ruotsissa on sääntönä että jos meinaa saada toimeentulotukea niin on lähetettävä työhakemus vähintään 20 paikkaan kuukaudessa ja merkattava todisteeks ylös. Mut multa vaadittiin nyt "vain" 10 hakemusta.
Mua oli ahistanut koska en pärjää työelämässä ja siksi saan työkkäristä erityisapua mikä tarkoittaa sitä että he kattovat mulle sopivan työn. Mut hän on lomilla ja siks olen ollut kotona "tekemättä mitään" ja sen takia tämä sijainen olin sitä mieltä että mun pitäis hakea töitä.
Mutta koska hän sijaisena oli ainoa joka tätä vaati niin jäin miettii että saako se tehdä niin koska ajattelin et ehkä hän on vasta valmistunut tai opiskelee alaa ja on nyt kesätöissä joten mä lähetin sähköpostia mun kaverille joka on myös "sossutäti".
Hän kehotti ottaa sijaiseen yhteyttä ja kysyy että onko mun vakituinen virkailija kirjoittanut mun papereihin että mun on haettava 10 paikkaan töihin. No mä laitoin sille sijaiselle sähköpostia ja esitin sen kysymyksen. Kun me sitten tapasimme niin hän oli tosi pahalla päällä ja sanoikin sen mulle ja totes et mä kyseenalaistan hänen ammattitaitoa.
Mä menin hiljaiseks. Ajattelin mielessäni et nyt se taas tapahtui. Hän huomas mun hiljaisuuden ja kysyi et "sä et taida olla asiasta samaa mieltä?" Mä sanoin et "tää on hyvä esimerkki mun diagnosista, mä haluun vaan hyvää kaikille mut silti mä pahoitan aina jonkun mielen."
Mä yritin puolustella siinä itteäni ja saada hänet ymmärtää miltä musta tuntuu, miks mua ahistaa etsiä töiä vaik mä haluan tehdä töitä ja sit mä vaan tunsin kuin itku on yhtäkkiä kurkussa enkä mä pystynyt pidättää itkua. Hänen ilkeä äänensävy muuttui kiltimmäksi mut hän edelleen oli sitä mieltä et mun on haettava 10 paikkaan töihin ja oli kuulemma pomoltakin kysynyt asiasta.
Hän kysyi et miks en muka pysty hakee töitä ja sanoin et ongelma ei ole työnhaku, haastatteluun meno tai välttämättä edes työnsaanti vaan se etten saa jäädä yhteen paikkaan pidemmäks aikaa kun tulee taas potku persuksille vihaiselta pomolta.
Mua ahistaa ihan sikana töihin meno. Voi kun voisin tän ahdistuksen tunteen heihin siirtää yhdeks päiväks niin jo löytyis enemmän ymmärrystä. Vitsi mä oon saanut kuulla siitä kun mul alkaa olee ikää ja mun pitäis jo mennä työelämään ettei tarttis muiden maksella veroja mulle tai et mä olen jo aikuinen ja mun pitäis jo olla töissä.
Mut mitä ihmiset eivät tajua on et mul ei ole 31 vuotiaan aivot. Mul on lapsen aivot, oikeastaan mul on vammaset aivot, mä oon paska!!! Mä oon 31 vuotias paska joka ei pärjää itsenäisesti vaan tarvii muiden aikuisten apua tavalla tai toisella.
On se sit rahallisesti tai muuten vaan kuten nyt tuun saamaan avun kotiin ja työkkäris olen siinä "vammaisten" ryhmässä ja siis oikeesti... aina tulee jostain valituksia jollain tapaa. Mä en ole hyvä vaimo, työntekijä, opiskelija ja muslimi. Epäonnistun aina jossain.
Kun lähdin sossusta niin oli vaikee pidätellä itkua mut onnistuin joten kuten kun menin kauppaa ja tulin kotiin. Kun olin menossa kauppaan niin soitin pojalle ja herätin hänet syömään. Se oli yhä nukkumassa. Kotona annoin itkun tulla mut yritin ettei poika huomaa.
Pitäis pestä pyykkiä ja tiskaa mut ennen kaikkea nukkua univelka pois mut ei se uni tuu vaik oon väsynyt kun oon vaan kaks tuntia nukkunut. Mul on nälkäkin kun kroppa vaatii enemmän energiaa vähäisen unen takia.
Poika tuli onneks piristää mun mieltä halaamalla ja sanomalla "kuka söpö se täällä kirjoittelee." Joskus tuntuu että poika on ainoa syy miks jaksan elää uskon lisäks. Jos menetän pojan niin ei mulla ole juuri mitään jäljellä, sit vaan odottaa sitä kuolemaa.
---
Kello on 21.16. Heräsin äsken siihen kun poika tuli kotiin ulkoota. Se kysyi "ootko sä nukkunut koko päivän" ja olin itekki että täh onks kello jo noin paljon. Tuli vähän nukuttua univelat pois. Tuskin saan yöllä unta. Kohta voi rikkoa paaston.
---
Kello on 00.29 ja paasto on rikottu ja makaronilaatikko on uunissa. Ennen kun aloin laittaa ruokaa niin huomasin kuin keramiikkataso on likainen enkä saanut putsattua sitä tavallisella tiskirätillä joten oli pakko ottaa svintoa. Jotkut jäljet eivät näköjään lähde mut tuli siitä ihan eri näköinen, vähän kuin peili hehe. Kuvastakin huomaa että keittiön ikkuna heijastuu siitä.
 |
| Puhtaampi keramiikkataso. |
Eiköhän tää ajatusten kirjoittelu riittänyt tältä erää. Odottelen että ruoka valmistuu ja sitten menen rukoilee. Ne pyykit jäi pesemättä ja tiskit jäi tiskaamatta kun tuli odottamaton meno ja nukuin vähän liian pitkään vahingossa. Katotaan jos huomenna, siis tänään sais aikaseks.
Virastot ovat onneks kiinni niin he eivät ainakaan häiritse mua kahden päivän ajan. Mut sitä uutta CV:tä pitäis kyhätä ja alkaa lähettelee myös jonnekin. Mulla on kaks viikkoo aikaa lähettää ne 10 hakemusta. En ole Candy crushiakaan pelannut viellä tänään.
