Olin laittanut kellon soimaan 12.00 ja heräsin 12.20. Aamulla taas aivastelin ja yskein. Nyt istun keittiöpöydän ääressä. Selasin tuoreen paikallislehden läpi ja katoin postit. Tuli kännykkälasku ja myönteinen työttömyystukipäätös. Se oli hyvä muistutus siitä että olen työtön... jälleen kerran.
Tää mun työttömyystarina on kuin kuumeessa olo jonka yritän poistaa särkylääkkeillä eli menemällä töihin tai edes harjoitteluun tai opiskelemaan. Joka kerta kun menen johonkin vaikka harjoittelemaan on kuin ottaisin särkylääkkeen ja kun harjoittelu loppuu niin se on kuin mulla kuume taas nousis. En ikinä pääse tästä pöpöstä eroon.
Toivottavasti jokainen lukija ymmärsi mitä ajan takaa. Siis en mä oikeesti ole työttömänä kuumeessa mutta se oli sellainen vertailu. Monesti ihmiset joilla on Asperger saattaa olla vaikeuksia ymmärtää tällaisia sanontoja. Se on sama kuin joku sanoo että "onpas hieno ilma" vaikka oikeesti on huono ilma ja tarkoittaa sillä huonoa ilmaa sarkastisessa mielessä ja silloin henkilö jolla on Asperger voi vaan ihmetellä että miten niin on hieno ilma. Mut mulla ei ole yleensä tällaisia vaikeuksia.
What ever... lääkkeet on yhä ottamatta ja mulla meni ajatukset taas sivuraiteille. Mut nyt on otettava aamupalaa ja se lääke. Hitto tänään on koneeton päivä myös, kaipaan lähinnä Candy Crushia... tosin onhan mulla se kännykässäkin appina eli nettiä ei tarvi pelaamiseen.
Poika avas just koneensa mut kielsin koska on koneeton päivä. Hän valitti että hänen virtuaali kotieläin pitää ruokkia. Se on vähän sama mitä 90-luvulla oli se Damagotshi tai mikä lie mitä mulla ei onneks ollut. Se ois kuollut heti. Annoin pojalle 15 min aikaa ruokkia ja sit on suljettava kone. Sillä aikaa mä meen laittaa sitä aamupalaa.
---
Kello on 13.52 ja olen syönyt aamupalan mut pojalla kestää jo pelkkä leipien voiteleminen. Koneen se sentään sai kiinni. Nyt on siis molemmat koneet kiinni ja pitäis TV:kin sulkea. Ajattelin että poika voi kattoa TV:tä sen aikaa kun syö aamupalaa mut nyt hän ei halunnut aamupalaa vaan ainoastaan teen joten sanoin että laittaa muovin leipien päälle ja margariinin ja juuston jääkaappiin. TV meni kiinni.
Se kinui taas ulos ja mua alkoi ärsyttää koska on laittamassa mun rutiineja sekaisin. Mä haluun tänään yrittää tehdä ruoan ja siivoilla mut poika saa olla mukana.
---
Kello on 17.31, lasagne on tehty, tiskit tiskattu ja lattiat imuroitu ainakin suurimmaks osaks mutta esim. eteinen on viellä imuroimatta. Olen myös yrittänyt lukee arabiaa. Poikaa tultiin hakee aikasemmin ulos mut hän vastas esiliina päällä että on imuroinut ja tekee nyt ruokaa.
 |
| Ruoka ja tiskit valmiit. |
Nyt pyörii taas ajatukset päässä sitä rataa että on parempi kirjoittaa tässä välissä ja ehkä toivon mukaan olo sit helpottuu.
Kello on 18.11. Ruoka on syöty ja poika lähti ulos. Nyt mietin mitä teen? Jatkanko imurointia ja pesen vessan vai istunko sohvalla katsellen TV:tä ja kenties samalla myös vaatteita korjaillen? Vai luenko arabiaa tai siivoilen paikkoja? Piilarit on myös laittamatta.
Ruokaa tehdessä tuli muuten yks tyypillinen Asperger piirre esiin. Reseptissä kun lukee että pitää olla n. 2dl juustoa juustokastikkeessa ja 1dl raastettuna lopuksi päälle niin se pitää myös olla niin paljon ja siinä sitten pitkää mietin miten mä sen ongelman selvitän kun sit lopulta sain desimitalla sen hoidettua mut silti jäi raastetusta juustosta ylimäärästä, tosin poika hoiti raastamisen. Vaikka laitoin lopulta oikean määrän raastetta mielestäni niin silti se lasagne maistui todella juustolasagnelta. Okei... taisin mä ripautella vähän liikaa sitä raastetta siihen päälle.
 |
| Miten saada oikea määrä? |
---
19.27 olen vaan istunut sohvalla ja katellut TV:stä mm. ohjelmaa eläimistä jotka tulee sairaalaan, tosin mainoskatkolla sain imuroitua eteisen. Suunnittelin myös uutta sisustusta mut tarttis rahaa ja aloitekykyä. Poika on yhä ulkona.
---
Kellon ollessa 20.46 tunsin et on taas aika kirjoittaa. Poika kävi heittämässä vesipullon ja maalivahtihanskat eteiseen ja lähti taas ulos. Ite sain korjattua yhdet housut samalla kun katoin ohjelmaa nimeltä vapaasti suomennettuna "112-elämässä ja kuolemassa." Siinä näytettiin eri tapahtumia mihin ambulanssimiehet, palomiehet, poliisit ym. törmäävät työssään.
Siinä näytettiin ensin miten ambulanssimiehet tuli myöhässä vanhan miehen luo joka jo oli kuollut. Sitten menivät vanhan naisen luo jolla oli epilepsiakohtaus mut hän selvis siitä. Jäin miettii kun nyt töitä haen niin vanhustenhoitajista on pulaa ja moni on kysynyt voisinko ajatella työskennellä vanhusten kaa. Mun vastaus on ollut ei ja se vastaus on ollut lähinnä kakkavaippojen takia.
Mut toisaalta niiltä ois kiva kuulla heidän elämästä, ajasta ennen kun olin syntynyt ja kun he kuolevat niin se muistuttais mua siitä että oma kuolema voi tulla milloin vaan. Samalla saisin heitä auttaa lääkkeiden kanssa, ite kun olen myös lääkityksellä niin tiedän miten tärkeetä se on pitää lääkityksestä huolta.
Sitä puhutaan että vanhuksista ei pidetä hyvää huolta Ruotsissa ja yks ulkomaalaistaustainen sanoikin mulle että hän ei aio elää vanhuusvuosiaan täällä sillä kotimaassa vanhuksista pidetään parempaa huolta mitä täällä. Ehkä siitä työstä ois myös hyötyä sitten kun omat vanhemmat jäävät eläkkeelle.
Mutta oisiko musta siihen? Mä epäonnistun aina mun työssä!!! Se on vaarallista epäonnistua vanhusten parissa joten ehkä kumminkin parempi unohtaa se ala ihan vanhusten tähden.
---
Kello on nyt 23.20 ja koneet ovat auki, samoin TV. TV:stä tulee mission impossible (MIB) elokuva joten taidan jäädä sitä kattelee kun en sitä silloin 90-luvulla nähnyt.
