Ruokamitta.

Ajattelin taas kirjoittaa ajatuksiani tänne. Täällä on yhden sairaalan yhteydessä ”asunto” missä on esillä eri apuvälineitä joita esimerkiksi henkilö jolla on Aspergerin syndrooma voi käyttää, jotta arki sujuisi paremmin.

Kävin siellä pari kolme vuotta sitten erään virkailijan kanssa. Löysin paljon sellaista mistä minulle olisi apua ja myös sellaista joita en tuntenut tarvitsevani. Minulla pisti silmään eräs ruokamitta ja se oli ”rakkautta ensisilmäyksellä”.

Sanoin sille virkailijalle että tällaisen minä haluan. Niissä välineissä luki aina että mistä niitä voi ostaa tai tilata. Siinä mitassa luki että sen voi ostaa apteekista. Menin aika pian sitten apteekkiin ja löysin sen mitan sieltä.

Mutta se oli kallis. Se maksoi 169 kr. Vähätuloisena en raaskinut ostaa. Kävin vähän väliä katselemassa sitä mutta en koskaan ostanut. Yks päivä istuin kotona keittiöpöydän ääressä ja mietin minun syömisiäni ja rahan käyttöä.

Ajattelin että minä niin helposti pistän rahani makeisiin ja sitten valitan että ei ole varaa ostaa sitä mittaa. Olin jo aikaisemmin ottanut käyttöön menetelmän että jokaisesta päivästä kun en osta makeisia, niin laitan 20 kr säästöön.

Sitten niillä säästörahoilla voin ostaa jotain parempaa. Palkitsen siis itseäni sillä että olen pystynyt olemaan erossa epäterveellisestä. Se lähti menemään alussa hyvin, mutta sitten lipsui taas. Muutama päivä sitten mietin taas asiaa.

Ajattelin että millä keinolla voisin onnistua pidempää siinä, että en ostaisi makeata. Jos en osta makeata niin minulla iskee sitten nälkä helpommin. Ne namit on korvattava jollain muulla syötävällä. Siksi sain idean että satsaan ne rahat minun terveyteen.

Päätin että ostan sen mitan sitten kun olen ollut sen verran kauan ostamatta makeisia, että se 169 kr tulee täyteen. Sen jälkeen yritän alkaa syömään sen mitan mukaan. Voisin nyt tässä välin kertoa enemmän siitä mitasta.

Se on sellainen setti missä on neljä erikokoista mittaa. Isoin on vihanneksille, toisiksi isoin hiilihydraateille, sitten on proteiineille ja viimeisenä kastikkeelle. Katoin yhden videon missä eräs ravitsemusneuvoja kertoi miten niitä käytetään.

Hän sanoi että kaikki muut mitat on täytettävä kantteihin asti paitsi vihannesten. Vihannesmitta on oltava vähintään kanttiin asti, mutta mielellään myös yli sen ja että on paras syödä erilaisia vihanneksia.

Hiilihydraattimittaan voi laittaa vaikka pastaa. Hän mainitsi että mielellään kuitu tai täysjyvä, mutta hän ei poissulkenut vehnäpastaa. Olen yleensä ostanut kuitu mutta rahatilanteen takia ostan välillä myös vehnäpastaa.

Proteiinimitassa voi olla vaikka kalaa tai lihaa. Hän mainitsi myös kalapuikot, mikä minua kyllä ihmetytti. Kastikemitasta hän sanoi että ”jos haluat kastiketta” eli ilmeisesti kastiketta ei ole pakko olla.

No olin ollut ostamatta makeisia sen verran kauan että olin saanut ”kerättyä kasaan” 140 kr. Eli 29 kr uupui vielä. Kun olin apteekissa ostamassa allergialääkkeitä, niin päätin ostaa myös sen mitan ja ”jäädä velkaa”.

Ajattelin että en ala säästää ”karkkirahoja” mihinkään muuhun ennen kun se 169 kr on tullut täyteen. Eli kaksi päivää vielä. Ostin mitan ja olin aivan innoissani.

Nyt voin vihdoin alkaa opetella syömään niin kun pitää. Ne mitat näyttää niin tarkkaa ja selvästi sen kuin paljon ihminen tarvitsee mitäkin päivässä. Olin innoissani ja totta kai kerroin siitä heti ystävilleni Facebookissa.

Jälkeenpäin tajusin että tein virheen. Sen sijaan että oltaisiin oltu iloisia minun puolesta, niin alkoi valitus. Sain kuulla siitä miten se oli kallis ja kun minulla on rahat niin tiukoilla ja että minun on mietittävä mihin laitan rahani.

Olin aivan pois tolaltani. Sehän on ostettu rahalla mikä meni ennen makeisiin! Sen tarkoitus on opastaa minua syömään terveellisesti. He neuvoivat ostaa tavallista desilitran mittaa halpakaupasta ja sitten katella ruokaympyrää.

Minulla on tavallinen desilitran mitta kotona ja minulla on ruokaympyrä teipattuna kaapin oveen, mutta ei niistä ole hyötyä. Eivät ne ole sama asia. Se desimitta näyttää vaan kuin paljon on yksi desilitra, mutta se minkä minä ostin niin näyttää heti kuinka paljon esimerkiksi vihanneksia on syötävä päivässä.

Desi ja annosmitat.

Yritin selittää ja puolustella ja muistuttaa minun toimintarajoitteista ja siitä että minun aivot eivät pysty ajattelemaan niin kun heidän aivot. Mutta se ei mennyt heille perille. Tunsin kuinka voimani heikkenivät ja kuinka minua ahdisti.

He vaan jatkoivat ja jatkoivat. He eivät ymmärtäneet. Ja kun kerroin että minulla on nyt paha mieli heidän sanoista, niin sain kuulla että minun ei pitäisi kirjoitella kun kerta olen niin herkkä. Kukaan ei pyytänyt anteeksi. Kukaan ei sanonut että ”ei ollut tarkoitus pahoittaa sinun mieltä”.

Sain kuulla kuin pitäisi ajatella hyvää kanssa sisaresta ja olla kiitollinen että neuvotaan. Sanoin että minulle heidän sanat ovat kritiikkiä ja kenties jopa syrjintää. He kun eivät halua ajatella että henkilö jolla on toimintarajoite, ei pysty aina toimimaan ”normaalisti” ja saattaa tarvita apuvälineitä.

Lopulta poistin koko aloituksen ja kaikki heidän kirjoitukset poistui myös samalla. Tuli kevyt olo. Ei enää ”puukoniskuja”, olen turvassa. Pelkäsin että minuun otetaan yhteyttä yksityisviestillä, mutta niin ei onneksi käynyt.

Mutta minulle jäi todella huono ja ahdistava olo siitä. Se oli kiusausta. Ymmärrän että he ajattelevat minun rahatilannetta, mutta kuten sanoin, laitoin ne rahat ennen karkkiin. Uhkasinkin palauttaa mitat takaisin ja käydä ostamassa karkkia sillä rahalla.

Niin en kumminkaan tehnyt. Voimat oli loppu ja minua ahdisti. Oli myös nälkä mutta olin niin allapäin että en meinannut jaksaa laittaa syötävää. Onneksi poika oli ulkona silloin. Aloin meinaan itkemään. Lopulta totesin, että minähän näytän heille!

Olin ostanut kurkkua. Tiedän että se on pelkkää vettä, mutta siitä oli hyvä aloittaa. Tajusin että tulee liikaa uutta kerralla jos alan käyttää kaikkia mittoja heti kerralla. Siksi päätin aloittaa vihanneksista koska minulla on juuri niiden kanssa ollut ongelmia.

Otin kurkun ja aloin tekemään viipaleita yhdellä laitteella. Laitoin viipaleet mittaan. Alkoi hävettää. Periaatteessa se määrä pitäisi syödä kaksi kertaa päivässä, yksi mitallinen lounasaikaan ja yksi mitallinen päivällisen yhteydessä. Minä en yleensä ole syönyt vihanneksia ollenkaan.

Kurkkua.

Silloin oli keskiviikko. Torstaina söin paprikaa. Ne harvat kerrat kun olen syönyt paprikaa niin se on aina ollut punaista. Olen sanonut että en tykkää muun värisestä paprikasta, vaikka en edes ole maistanut muun värisiä.

Päätin kaupassa että nyt maistan. Ostin pussin missä oli kaksi punaista ja yksi keltainen paprika. Kotona ennakkoluulot kumminkin jatkuivat. Otin vain ne punaiset paprikat käyttöön. Torstaina söin punaista paprikaa ja keltainen on yhä jääkaapissa.

Paprikaa.

Tänään kävin kaupassa ja vaikka tiesin että on paprikaa kotona, niin ostin varmuuden vuoksi porkkanaa. Ajattelin että ehkä se paprikamäärä on liian vähän siihen mittaan. Onneksi oli hyvä tarjous. Kaksi pussia porkkanaa maksoi 10 kr yhteensä.

Ei edes yhtä pussillista mennyt siihen mittaan. Raastoin ja viipaloin vähän ”liikaakin” porkkanoita. Tosin vihanneksiahan ei voi syödä koskaan liikaa.

Porkkanaa.

Huomenna varmaan jatkuu porkkanalinja tai sitten syön ne paprikat. Mutta nyt ei tarvitse ostaa vihanneksia vähään aikaan. Tietenkin pojalle on myös annettava vihanneksia. Miehille ja naisille on muuten olemassa eri mitat.

Me kun olemme erilaisia niin miehet esimerkiksi tarvitsevat enemmän proteiinia mitä naiset. Minun poika on pikkumies, kohta 10-vuotias, mutta aion silti ostaa hänelle mitan erikseen. Kunhan olen ”maksanut velkani” omasta mitastani niin voin alkaa säästää hänen mittaan.

Oli alun perin tarkoitus ostaa ensin hänen mitta mutta siellä oli vain naisten mitta. Nyt näytän kavereilleni että se ei ollut turha ostos. Kunhan vihannesten syöminen alkaa tulee rutiinina, niin voin alkaa keskittyy myös muihin mittoihin.

Yleensä jaan minun blogikirjoitukseni minun Facebook seinällä, mutta nyt en sitä tee. En halua enää samaa loskaa niskaan eräiltä. Edellisestä ”pommituksesta” toipuminenkin vie aikaa tai ehkä en tule toipumaan siitä koskaan.

Nyt päätän kirjoitukseni tähän. Tänään on karkkipäivä joten alan syömään suklaata. Nyt kun syö vihanneksiakin enemmän, niin ei tule yhtä huono omatunto suklaata syödessä.