Ajattelin taas
kirjoittaa ajatuksiani tänne. Täällä on yhden sairaalan yhteydessä ”asunto”
missä on esillä eri apuvälineitä joita esimerkiksi henkilö jolla on Aspergerin
syndrooma voi käyttää, jotta arki sujuisi paremmin.
Kävin siellä pari
kolme vuotta sitten erään virkailijan kanssa. Löysin paljon sellaista mistä
minulle olisi apua ja myös sellaista joita en tuntenut tarvitsevani. Minulla
pisti silmään eräs ruokamitta ja se oli ”rakkautta ensisilmäyksellä”.
Sanoin sille
virkailijalle että tällaisen minä haluan. Niissä välineissä luki aina että mistä
niitä voi ostaa tai tilata. Siinä mitassa luki että sen voi ostaa apteekista. Menin
aika pian sitten apteekkiin ja löysin sen mitan sieltä.
Mutta se oli
kallis. Se maksoi 169 kr. Vähätuloisena en raaskinut ostaa. Kävin vähän väliä
katselemassa sitä mutta en koskaan ostanut. Yks päivä istuin kotona keittiöpöydän
ääressä ja mietin minun syömisiäni ja rahan käyttöä.
Ajattelin että
minä niin helposti pistän rahani makeisiin ja sitten valitan että ei ole varaa
ostaa sitä mittaa. Olin jo aikaisemmin ottanut käyttöön menetelmän että
jokaisesta päivästä kun en osta makeisia, niin laitan 20 kr säästöön.
Sitten niillä
säästörahoilla voin ostaa jotain parempaa. Palkitsen siis itseäni sillä että
olen pystynyt olemaan erossa epäterveellisestä. Se lähti menemään alussa hyvin,
mutta sitten lipsui taas. Muutama päivä sitten mietin taas asiaa.
Ajattelin että
millä keinolla voisin onnistua pidempää siinä, että en ostaisi makeata. Jos en
osta makeata niin minulla iskee sitten nälkä helpommin. Ne namit on korvattava
jollain muulla syötävällä. Siksi sain idean että satsaan ne rahat minun
terveyteen.
Päätin että ostan
sen mitan sitten kun olen ollut sen verran kauan ostamatta makeisia, että se
169 kr tulee täyteen. Sen jälkeen yritän alkaa syömään sen mitan mukaan. Voisin
nyt tässä välin kertoa enemmän siitä mitasta.
Se on sellainen
setti missä on neljä erikokoista mittaa. Isoin on vihanneksille, toisiksi
isoin hiilihydraateille, sitten on proteiineille ja viimeisenä kastikkeelle. Katoin
yhden videon missä eräs ravitsemusneuvoja kertoi miten niitä käytetään.
Hän sanoi että
kaikki muut mitat on täytettävä kantteihin asti paitsi vihannesten.
Vihannesmitta on oltava vähintään kanttiin asti, mutta mielellään myös yli sen ja että on paras syödä erilaisia vihanneksia.
Hiilihydraattimittaan
voi laittaa vaikka pastaa. Hän mainitsi että mielellään kuitu tai täysjyvä,
mutta hän ei poissulkenut vehnäpastaa. Olen yleensä ostanut kuitu mutta
rahatilanteen takia ostan välillä myös vehnäpastaa.
Proteiinimitassa
voi olla vaikka kalaa tai lihaa. Hän mainitsi myös kalapuikot, mikä minua kyllä
ihmetytti. Kastikemitasta hän sanoi että ”jos haluat kastiketta” eli ilmeisesti
kastiketta ei ole pakko olla.
No olin ollut
ostamatta makeisia sen verran kauan että olin saanut ”kerättyä kasaan” 140 kr.
Eli 29 kr uupui vielä. Kun olin apteekissa ostamassa allergialääkkeitä, niin
päätin ostaa myös sen mitan ja ”jäädä velkaa”.
Nyt voin vihdoin
alkaa opetella syömään niin kun pitää. Ne mitat näyttää niin tarkkaa ja
selvästi sen kuin paljon ihminen tarvitsee mitäkin päivässä. Olin innoissani ja
totta kai kerroin siitä heti ystävilleni Facebookissa.
Jälkeenpäin
tajusin että tein virheen. Sen sijaan että oltaisiin oltu iloisia minun
puolesta, niin alkoi valitus. Sain kuulla siitä miten se oli kallis ja kun
minulla on rahat niin tiukoilla ja että minun on mietittävä mihin laitan
rahani.
Olin aivan pois
tolaltani. Sehän on ostettu rahalla mikä meni ennen makeisiin! Sen tarkoitus on
opastaa minua syömään terveellisesti. He neuvoivat ostaa tavallista desilitran
mittaa halpakaupasta ja sitten katella ruokaympyrää.
Minulla on
tavallinen desilitran mitta kotona ja minulla on ruokaympyrä teipattuna kaapin oveen,
mutta ei niistä ole hyötyä. Eivät ne ole sama asia. Se desimitta näyttää vaan
kuin paljon on yksi desilitra, mutta se minkä minä ostin niin näyttää heti
kuinka paljon esimerkiksi vihanneksia on syötävä päivässä.
Desi ja annosmitat. |
Yritin selittää
ja puolustella ja muistuttaa minun toimintarajoitteista ja siitä että minun
aivot eivät pysty ajattelemaan niin kun heidän aivot. Mutta se ei mennyt heille
perille. Tunsin kuinka voimani heikkenivät ja kuinka minua ahdisti.
He vaan jatkoivat
ja jatkoivat. He eivät ymmärtäneet. Ja kun kerroin että minulla on nyt paha
mieli heidän sanoista, niin sain kuulla että minun ei pitäisi kirjoitella kun
kerta olen niin herkkä. Kukaan ei pyytänyt anteeksi. Kukaan ei sanonut että ”ei
ollut tarkoitus pahoittaa sinun mieltä”.
Sain kuulla kuin
pitäisi ajatella hyvää kanssa sisaresta ja olla kiitollinen että neuvotaan.
Sanoin että minulle heidän sanat ovat kritiikkiä ja kenties jopa syrjintää. He
kun eivät halua ajatella että henkilö jolla on toimintarajoite, ei pysty aina
toimimaan ”normaalisti” ja saattaa tarvita apuvälineitä.
Lopulta poistin
koko aloituksen ja kaikki heidän kirjoitukset poistui myös samalla. Tuli kevyt
olo. Ei enää ”puukoniskuja”, olen turvassa. Pelkäsin että minuun otetaan
yhteyttä yksityisviestillä, mutta niin ei onneksi käynyt.
Mutta minulle jäi
todella huono ja ahdistava olo siitä. Se oli kiusausta. Ymmärrän että he
ajattelevat minun rahatilannetta, mutta kuten sanoin, laitoin ne rahat ennen
karkkiin. Uhkasinkin palauttaa mitat takaisin ja käydä ostamassa karkkia sillä
rahalla.
Niin en
kumminkaan tehnyt. Voimat oli loppu ja minua ahdisti. Oli myös nälkä mutta olin
niin allapäin että en meinannut jaksaa laittaa syötävää. Onneksi poika oli
ulkona silloin. Aloin meinaan itkemään. Lopulta totesin, että minähän näytän
heille!
Olin ostanut
kurkkua. Tiedän että se on pelkkää vettä, mutta siitä oli hyvä aloittaa.
Tajusin että tulee liikaa uutta kerralla jos alan käyttää kaikkia mittoja heti
kerralla. Siksi päätin aloittaa vihanneksista koska minulla on juuri niiden
kanssa ollut ongelmia.
Otin kurkun ja
aloin tekemään viipaleita yhdellä laitteella. Laitoin viipaleet mittaan. Alkoi
hävettää. Periaatteessa se määrä pitäisi syödä kaksi kertaa päivässä, yksi
mitallinen lounasaikaan ja yksi mitallinen päivällisen yhteydessä. Minä en
yleensä ole syönyt vihanneksia ollenkaan.
Kurkkua. |
Silloin oli keskiviikko. Torstaina söin paprikaa. Ne harvat kerrat kun olen syönyt paprikaa niin se on aina ollut punaista. Olen sanonut että en tykkää muun värisestä paprikasta, vaikka
en edes ole maistanut muun värisiä.
Päätin kaupassa
että nyt maistan. Ostin pussin missä oli kaksi punaista ja yksi keltainen
paprika. Kotona ennakkoluulot kumminkin jatkuivat. Otin vain ne punaiset
paprikat käyttöön. Torstaina söin punaista paprikaa ja keltainen on yhä
jääkaapissa.
Paprikaa. |
Tänään kävin
kaupassa ja vaikka tiesin että on paprikaa kotona, niin ostin varmuuden vuoksi
porkkanaa. Ajattelin että ehkä se paprikamäärä on liian vähän siihen mittaan.
Onneksi oli hyvä tarjous. Kaksi pussia porkkanaa maksoi 10 kr yhteensä.
Ei edes yhtä
pussillista mennyt siihen mittaan. Raastoin ja viipaloin vähän ”liikaakin”
porkkanoita. Tosin vihanneksiahan ei voi syödä koskaan liikaa.
Porkkanaa. |
Huomenna varmaan
jatkuu porkkanalinja tai sitten syön ne paprikat. Mutta nyt ei tarvitse ostaa
vihanneksia vähään aikaan. Tietenkin pojalle on myös annettava vihanneksia.
Miehille ja naisille on muuten olemassa eri mitat.
Me kun olemme
erilaisia niin miehet esimerkiksi tarvitsevat enemmän proteiinia mitä naiset.
Minun poika on pikkumies, kohta 10-vuotias, mutta aion silti ostaa hänelle
mitan erikseen. Kunhan olen ”maksanut velkani” omasta mitastani niin voin alkaa
säästää hänen mittaan.
Oli alun perin tarkoitus
ostaa ensin hänen mitta mutta siellä oli vain naisten mitta. Nyt näytän
kavereilleni että se ei ollut turha ostos. Kunhan vihannesten syöminen alkaa
tulee rutiinina, niin voin alkaa keskittyy myös muihin mittoihin.
Yleensä jaan
minun blogikirjoitukseni minun Facebook seinällä, mutta nyt en sitä tee. En
halua enää samaa loskaa niskaan eräiltä. Edellisestä ”pommituksesta”
toipuminenkin vie aikaa tai ehkä en tule toipumaan siitä koskaan.
Nyt päätän kirjoitukseni tähän. Tänään on
karkkipäivä joten alan syömään suklaata. Nyt kun syö vihanneksiakin enemmän,
niin ei tule yhtä huono omatunto suklaata syödessä.